Porispere 3.8.2019 muut artistit

Lauantai Porisperessä starttasi omalta osaltani ihanan Ismo Alangon keikalta. Ei kai siitä voi kauheasti muuta sanoa kuin että artisti on äärettömän karismaattinen ja lahjakas ammattilainen. Mukavasti koottu setti, oli kiva kuulla uusia kappaleita, jotka toimivat kauniina kesäpäivänä upeasti. Uuden tuotannon väleissä kuultiin klassikkoja, kuten Rakkaus on ruma sana, Rappiolla, Säkenöivä voima ja Taiteilijaelämää.

Seuraavana tsekattiin The Flaming Sideburnsia. 

Ja D.R.I

Jonka jälkeen Mustasch, joka Jallun ylistämisen ohella heitti vallan viihdyttävän keikan. Hyvässä balanssissa hittejä ja uudempaa ja vanhempaa matskua.

Viikatteen keikalle oli pakko päästä eturiviin, joten oli varuiksi skipattava Huora. Viikatetta ennen Energiastagella esiintyi Ruusut, josta olin etukäteen ajatellutkin haluavani nähdä pilkahduksen. Katsoin lopulta melkolailla koko keikan, lähinnä sen Viikatteen takia, mutta osittain tietysti Miikka Koiviston takia. Tuntuihan se oudolta nähdä Miikka tässä kontekstissa kymmenien Disco Ensemble -keikkojen jälkeen. Ihan jo se, että Ruusuissa Miikka laulaa suomeksi, vaati totuttelemista. Musiikkityyli tosi kaukana omasta alueesta, mutta ymmärsin kyllä helposti, miksi niin moni tätä yhtyettä rakastaa. Ja oli ilo nähdä paljon nuoria joraamassa ja fiilistelemässä keikkaa. Taidokasta ja tyylikästä. Hienoa tyypit. 

Kokonaisuudessaan tosi kiva Porispere. Kaikki toimi taas hienosti, tunnelma oli viihtyisiä ja kotoisa, eikä satanut vettä! Wuhuu. Ensi vuonna sitten 10v-juhlavuosi. Can't wait.