Smugglerrok oli entuudestaan vieras tapahtuma, johon en välttämättä olisi tänä vuonnakaan havahtunut ilman Maj Karman esiintymistä. Ja kun bongasimme Karma-perheen väellä, että Maj Karma esiintyy Smugglerissa, tuntui lopun esiintyjäkaartin luetteleminen lähes vitsailulta, sillä oikeasti, eihän näin täydellistä kattausta voi ollakaan! Oli itsestäänselvää, että Lietoon lähdetään ja oli myös selvää, että reissusta tulisi mahtava.
Saavuimme alueelle juuri Turmion Kätilöiden aloitellessa keikkaansa. Jono oli hirveä ja meinasin jo päästää epätoivon kyyneleet ilmoille. Onneksi järjestäjä reagoi tilanteeseen upealla joustavuudella ja jono saatiin purettua käsittämättömällä vauhdilla. Kohta sitä jo oltiikin yleisössä jammailemassa ja keikan edetessä siirryimme aina lähemmäs ja lähemmäs lavaa. Tokariviin pääsy oli tietenkin tärkeää Kätilöiden jälkeen esiintyvää Maj Karmaakin ajatellen. Kätilöiden keikka oli energinen ja kaikin puolin jees. Mahtava startti illalle. Oli jännä kuulla Sinä saatana ekaa kertaa Sakun laulamana. Erilainen tatsi kuin Spektaakkelilla, mutta toimii näinkin. Spektaakkelin vetämänä biisi oli ihan järkyttävän synkkä ja vaikuttava, nyt aavistuksen helpommin käsiteltävissä. Molempi parempi kai.
Turmion Kätilöiden setti kokonaisuudessaan:
Grand Ball
Verta ja lihaa
Sinä saatana
Hades
Tirehtööri
Vihko
Faster than God
Dance Panique
Helvetin torvet
Sikiö
Pyhä maa
Lataa ja varmista
Maj Karman keikalle oli hauskanen lataus, koska taustalla ihan mieletön Karmarock-viikonloppu kaksi viikkoa aiemmin. Pitihän sitä Jiitä kiusata huutelemalla sooloa, mutta ymmärrettävästi sitä ei nyt Smugglerissa kuultu. Loisto intensiteetti, hyvä tunnelma, vahva veto. Ja ihan mahtava Saran fiittaus Puumiekassa! En tiiä mahtaako Ylppö oikein ymmärtääkään, miten merkityksellistä tollasten juttujen tekeminen on. Hyvä Sara, hyvä Ylppö. Ootte upeita.
Jossain musalehdistä Maj Karman keikka arvioitiin loistavaksi, jossain liian taiteelliseksi festariyleisölle ymmärtää. Hymähdin taiteellisuus-kommentille. Varsinkin kun illan pääesiintyjänä oli Amorphis, joka sinänsä voisi olla sanakirjassa kuvaamassa genreä taidemetalli. Tuntuu aika pahalta yleisön aliarvioimiselta heittää, että Maj Karma olisi jotenkin too much. Ja jos jollekin olikin niin hei, aina voi laajentaa omaa musiikillista katsontakantaansa ja se tuskin ketään vahingoittaa. Rikastumisen vaara voi olla ilmeinen, mutta älköön ylisuojautuko.
Sotaa ei tule
Metallisydän
Osa minusta kuolee
Puumiekka
Ukkonen
Johnny Deppin näköinen nainen
Ei paholaisii oo
Valaiden laulu
Lama lama lama
Attentaatti
Rukous
Maj karman jälkeen oli vuorossa Mokoma, jota odotimme ihan saateristi. Mokoma kun oltiin nähty tänä vuonna vain Virgin Oilissa maaliskuussa ja ikävä oli jo ihan hirveä. Keikka oli mieletön!!! Annala oli ihan käsittämättömässä tikissä. Ja akustiikka ja kaikki toimi ehdottomasti Mokomalla illan parhaalla tasolla. Kannatti säätää. Yleisössä on hyvä olla, kun näkee, että lavalla on esiintyjillä hyvä olla. Keikka hellitteli kuuntelijoitaan. En voinut olla ajattelematta, kuinka hyvää metallimusiikki tekee ihmiselle. Olimme yhtä perhettä, turvassa, saamassa voimaa. Hei hei heinäkuun olisin skipannut ja ottanut tilalle Erheen, mutta muuten setti oli kymppi.
Lujaa tekoa
Sydänjuuret
Kuu saa valtansa auringolta
Punainen kukko
Ihmisen pyörä
Kesytä perkeleet
Hirtehinen
Kuollut, kuolleempi, kuollein
Lunnaat
Hei hei heinäkuu
Tahdon ihmeet takaisin
Takatalvi
Sinne missä aamu sarastaa
Smugglerissa oli hauskana ekstrana pikkulava, jossa esiintyi paikallisia metallibändejä. Meille korvan taakse jäi erityisesti Avacia.
Illan viimeisenä esiintyjänä lavalle saatiin Amorphis. Omat koivet alkoivat olla ihan järkyttävän kipeät paikallaan seisomisesta ja mietinkin jo, että joudunko lähtemään eturivipaikaltani jossain vaiheessa keikkaa. Keksin kuitenkin erilaisia tapoja lepuuttaa jalkojani ja selvisin läpi keikan. Amorphiksen keikkaa varjostivat muutamat tekniset vaikeudet ja hetkellisesti äänet menetettiin jopa kokonaan. Bändiin haasteet vaikuttivat yllättävän vähän, ja kuten aiemmin mainitsin, yleisön on helppo olla, jos lavalla oleva porukka vaikuttaa viihtyvän. Nautimme siis keikasta teknisistä murheista huolimatta suuresti. Porisperen keikka viikkoa aiemmin oli aivan käsittämättömän upea, eikä aivan sille tasolle päästy Liedossa, mutta näkemisen arvoinen oli ehdottomasti tämäkin keikka. Toivoimme Lietoon ajaessamme, että toivottavasti kuullaan uudestaan Into Hiding, ja niin kuultiin, mahtavaa!
The Bee
The Golden Elk
Sacrifice
Sampo
The Four Wise Ones
Bad Blood
Against Widows
Silver Bride
Wrong Direction
Daughter of Hate
Into Hiding
Heart of the Giant
House of Sleep
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti