Ryhmän perustaja-pariskunta oli heittänyt Jii Savolaiselle haasteen viime vuoden Tavastian keikalla. Tiina oli tiedustellut Jiiltä, miksi Valaiden laulun rumpusooloa ei ole enää aikoihin kuultu keikoilla. Jii oli miettinyt muutaman sekunnin ja vastannut sitten, että rumpusoolo tulee, jos yleisö sen ansaitsee. Aloittakaa trollaus ja katsotaan kuinka käy. Ensimmäisenä vaiheena oli koota karmafanit yhteen ja toista vaihetta alettiinkin sitten ideoida porukalla. Syntyi kampanja Ikuista Jii, johon kerättiin kuvamateriaalia some-kanavien kautta. Lupauduin materiaalin kasaajaksi, koska rakastan kaikkia tällaisia projekteja. Kuvia kertyikin lopulta yli sata ja sain aloittaa kuvakirjan koostamisen. Sovimme Jiin kanssa materiaalin luovutuksen Karmarock-päivälle ja tietysti etukäteen vinkkasimme, että nyt on töitä tehty sen rumpusoolon eteen sitten jonkin verran.
Karmarock-viikon aloitimme julkaisemalla fanivideon, jossa lauloimme Valaiden laulun päälainit "Ei kuulu enää laulu valaiden" kukin omalla tyylillämme. Videosta tuli tällainen:
https://www.youtube.com/watch?v=EBjqZcgVu4U
Sitten olikin tiedossa vain ankaraa odottamista ja henkistä valmistautumista. Perjantai-iltana Jii lähetti speksit tapaamispaikasta ja ajasta ja asiat alkoivat konkretisoitua uudella tasolla.
Lauantaina olo oli positiivisen jännittynyt. Perjantaina luokseni oli saapunut yksi ihana Karma-perheen jäsen, jonka kanssa valmistauduimme festaripäivään. Maltoimme jopa odottaa klo 15 tienoille, ennen kuin siirryimme kohti Harjavaltaa. Realisteina ajattelimme, että jos haluamme olla todistamassa illan viimeistä esiintyjänumeroa DeeJiiDeeJiitä, emme voi paukata heti klo 12 paikalle. Hyvin hermomme kestivät ja hienosti pääsimme perille, vaikka auton pakoputki päättikin aloittaa irtoamistoimenpiteet matkamme aikana. Matkalta vielä yksi kruunusydän kyytiin ja kohti Harjavaltaa. Auto portin lähelle hiekkaparkkikselle, kuten aina ennenkin.
Viritimme viltit lähelle lavaa, jossa viideltä aloittaisi Penniless. Viestitin Karmaperheelle, että kuvakirjoja saa tulla noutamaan. Ihania kohtaamisia, herkistäviäkin sellaisia. Sain monet kauniit kiitokset kuvakirjasta ja tunsin itse kiitollisuutta siitä, että minulle oli tämä tehtävä luotettu. Yksi perheenjäsen oli leiponut kruunuilla koristeltuja herkkuja, jotka allergian vuoksi jouduin skippaamaan, mutta sain onnekseni ihanan lipun, jolla koristella jäätelöni. Pieniä suuria asioita.
Halauksia, naurua, jännitystä. Kuuntelimme porukalla Pennilessin keikan, osa eturivissä joraten, osa viltillä fiilistellen. Keikan jälkeen alkoikin lähestyä Jiin tapaamishetki ja sitä varten pidimme vielä viimeisen strategiapalaverin. Sovimme, että Tiina pitää Jiille puheen ja minä luovutan materiaalit.
Kokoonnuimme ohjeen mukaisesti anniskelualueen teltan viereen odottelemaan. Kun olimme kaikki koolla ja päälavan esiintyjä lopetti, kuulimmekin jo kuulutuksen ylimääräisestä ohjelmanumerosta - meistä. Jii saapui paikalle vaimoineen, kuten teki myös tapahtuman valokuvaaja ja muutama kiinnostunut sivusta seuraaja. Tiina piti koskettavan puheensa, minä annoin materiaalit ja sitten halailtiin. Jii nimmaroi meidän omat painokset kirjoista ja räpsittiin yhteiskuvia porukasta. Ikimuistoinen hetki.
Vapautimme lavan kirjanurkkaukselle, jossa Koo Kurittu haastatteli Kiroilevan siilin emoa Milla Paloniemeä. Minä ja muutama muu rakas Karmaperheen eturivineurootikko siirryimme vilttimme kanssa päivystämään Maj Karman keikan alkua. Fiilistelyä, ruokaa ja hyvää oloa. Paikallemme kuuli ja näki mukavasti myös kirjanurkkauksen tapahtumat, ja kuuli seuraavana alkaneen Dave Lindholmin esiintymisen.
Maj Karman keikka alkoi tälle vuodelle tyypillisesti mahtipontisella kappaleella Sotaa ei tule. Sitä seurasivat Metallisydän, Ukkonen, Osa minusta kuolee, Puumiekka, Johnny Deppin näköinen nainen, Ei paholaisii oo ja sitten. Valaiden laulu. Pellit vaihtoon ja Karmaperheelle sarvet päähän. Siitä se lähtee. Ystäväni videoi koko komeuden ja video löytyypi täältä:
https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=vcey6-X6RR4
Saimme aivan mielettömän rumpusoolon. Minuuttitolkulla armotonta paukutusta. Yleisö oli hurmoksessa. Karmaperhe oli hurmoksessa. Jiin kiitos-sanat kappaleen jälkeen aiheuttivat spontaanin hetkellisen huutoitkukohtauksen. Se oli siinä. Muutaman kuukauden valmistelut ja pohdiskelut siitä, miten homma voisi parhaimmillaan mennä. Ja se meni juuri niinkuin olin haaveillut, että se voisi täydellisimmillään mennä. Kiitos kaikki asianosaiset, kiitos Jii ja kiitos Maj Karma! Valaiden laulun jälkeen keikkaa jatkettiin vielä Lama lama laman, Attentaatin ja Rukouksen tahdissa, jonka jälkeen perinteiset kättely- ja halauskiitokset. Lopuksi vielä yhteiskuvat kera Jiin ja sarvien.
Sain Attentaatin aikana melko voimakkaan sivuosuman ja kolautin ranteeni valopömpeliin, joten keikan jälkeen suuntasin EA-pisteelle hakemaan jääpussia helpotukseksi. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen Karmarockissa koettu jääpussi-case; 2010 Ylppö hyppäsi Ihmisten keikalla lavalta niin, että olkapääni muljahti mukavasti paikoiltaan ja silloin sitä korjailtiin jääpussi-viritelmillä. Tämän vuotinen rannevamma oli äkkiä paranneltu ja pääsin keskittymään Swallow the Sunin keikkaan. Oli muuten todella kaunista musiikkia. Tykkäsin kovasti. Minulle on yhtyettä suositeltu muutamia kertoja, mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt perehtyä. Nyt kyllä aion, koska pidin kaikesta.
Swallow the Sunin jälkeen Karmaperheen kanssa fiilistelyä ja tunnelmien vaihtamista. Halauksia ja kiitoksia. Lupauksia siitä, että järjestämme live-tapaamisen koko porukalla mahdollisimman pian.
Jäimme odottamaan Paperi T:n keikkaa, joka yhdelle perheläiselle tärkeä juttu. Itse kuuntelin keikan viltillä istuskellen vähän väsyneissä tunnelmissa. Materiaali oli jotenkin aika negatiivisen melankolista ja lamaantunutta. Musiikkigenre toki niin kaukana omasta alueesta, että sen puoleen turha sinänsä arvioida keikan onnistumista. Faniosasto oli tykännyt ja sehän se pääasia on.
Illan viimeisenä ohjelmanumerona oli DeeJiiDeeJii, joka viihdytti anniskelualueella ihan aitoja älppäreitä soitellen. DeeJiin pyörittämänä kuultiin muun muassa Kikkaa, Freestyleä, Judas Priestiä, SOADia ja Rammsteinia. Tanssittiin ja hymyiltiin, kunnes lopulta töpselit vedettiin irti, valot sammuivat ja tuli aika lähteä kohti kotia.
Pakoputken kolinan siivittämänä siirryimme kauniina kesäyönä Harjavallasta Poriin ja joskus siinä puoli neljän hujakoilla peiton alle. Uni ei meinannut tulla, koska pää pyöritti vielä päivän kierroksia.
Sunnuntaina olikin sitten vuorossa some-puolen kahlaaminen. Ihania kiitoksia, viestejä ja videoita. Länsi-Suomi uutisoi hyväntekeväisyys-kamppiksesta, jossa Karmaperhekin osallistui nuorten festarikävijöiden ruokailujen kustannuksiin. Hyvää mieltä ja hyvää oloa. Pohdintaa siitä, miten juttu tehdään ensi vuonna.
Karmarock28 oli erityinen ja varmaan tietyllä tapaa ainutlaatuinenkin. Vaikka Karmaperheen kesken varmasti keksimme tulevaisuudessakin vaikka ja mitä, oli tämä ensimmäinen yhteinen juttu meille kaikille varmasti hyvin iso ja tärkeä.
Kiitos vielä Karmaperhe, Jii Savolainen puolisoineen, Maj Karma, Karmarock-organisaatio ja muut päivän aivan mahtavaksi tehneet.
Olette rakkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti