Porispere 3.8.2019 muut artistit

Lauantai Porisperessä starttasi omalta osaltani ihanan Ismo Alangon keikalta. Ei kai siitä voi kauheasti muuta sanoa kuin että artisti on äärettömän karismaattinen ja lahjakas ammattilainen. Mukavasti koottu setti, oli kiva kuulla uusia kappaleita, jotka toimivat kauniina kesäpäivänä upeasti. Uuden tuotannon väleissä kuultiin klassikkoja, kuten Rakkaus on ruma sana, Rappiolla, Säkenöivä voima ja Taiteilijaelämää.

Seuraavana tsekattiin The Flaming Sideburnsia. 

Ja D.R.I

Jonka jälkeen Mustasch, joka Jallun ylistämisen ohella heitti vallan viihdyttävän keikan. Hyvässä balanssissa hittejä ja uudempaa ja vanhempaa matskua.

Viikatteen keikalle oli pakko päästä eturiviin, joten oli varuiksi skipattava Huora. Viikatetta ennen Energiastagella esiintyi Ruusut, josta olin etukäteen ajatellutkin haluavani nähdä pilkahduksen. Katsoin lopulta melkolailla koko keikan, lähinnä sen Viikatteen takia, mutta osittain tietysti Miikka Koiviston takia. Tuntuihan se oudolta nähdä Miikka tässä kontekstissa kymmenien Disco Ensemble -keikkojen jälkeen. Ihan jo se, että Ruusuissa Miikka laulaa suomeksi, vaati totuttelemista. Musiikkityyli tosi kaukana omasta alueesta, mutta ymmärsin kyllä helposti, miksi niin moni tätä yhtyettä rakastaa. Ja oli ilo nähdä paljon nuoria joraamassa ja fiilistelemässä keikkaa. Taidokasta ja tyylikästä. Hienoa tyypit. 

Kokonaisuudessaan tosi kiva Porispere. Kaikki toimi taas hienosti, tunnelma oli viihtyisiä ja kotoisa, eikä satanut vettä! Wuhuu. Ensi vuonna sitten 10v-juhlavuosi. Can't wait. 

Viikate / Porispere / 3.8.2019

Yksi parhaista festarikeikoista ikinä. Siis miltään yhtyeeltä, ikinä. Tavastian keikka oli tietenkin antanut osviittaa siitä, mitä voi varovaisesti uskaltaa ootella, mutta en ainakaan itse ollut hokannut Päivi Federleyn kulkevan mukana festarikeikatkin, joten siinä oli heti ensimmäinen ilahtumisen paikka.

Olin etukäteen aavistellut, että settiin valikoituisi Kuu kaakon yllä -albumin lisäksi Kesävainaja-EP ja näinhän se oli. Alkuun kunnon pirskeet Elämä kuin, Kravattipakko ja Eräs kaunis päivä tahdissa. Sitten väliherkistelyä, kunnes taas jäätävät pirskeet tahdissa Tanssin. 
Ja oli muuten ihan superhuippumahtavaa kuulla uudestaan Routakasakka / Hallamaatuska. Se oli järjettömän kaunis Tavastialla ja järjettömän kaunis kylmenevässä Porin myöhäisillassa, jossa hengitys alkoi jo huurtua. Olin iloinen kaikkien festarikävijöiden puolesta, että pääsivät kuulemaan tuota taidokasta soittoa.
Tehkää Viikate, jooko, jatkossakin tilaa Arvon ja Kaarlen mahtaville kitaroinneille keikoilla. Kyllä me kuunnellaan ihan just niin monta minuuttia improja ja sooloja ynnä muita kuin vaan viittitte vetää.

Mahtava ilta. Kiitos Viikate.

Amorphis / Porispere / 2.8.2019

Perjantain Porisperen korkkasi päälavalla Therapy?. Itselle aika vieras, mutta toimihan se hyvänä fiiliksen nostattajana ja onhan hyvä raskas musiikki aina hyvää raskasta musiikkia.
Therapy?n jälkeen oli vuorossa Pää Kii, joka sitten taas on letkeähenkistä punkkia. Hittibiisit oli jätetty setistä pois ja vain ne tuntevalle keikkakokemus jäi siten vähän latteaksi. Biisit olisi pitänyt tuntea etukäteen, jotta ne olisivat erottuneet toisistaan paremmin. Pää Kiin jälkeen piknikille ja paluu KaijaKoon keikalle. Olen nähnyt Kaijan muistaakseni vain kerran aiemmin, Wanajafesteillä 2011, kun olin katsomassa Manicseja siellä. Tykkään Kaijan asenteesta huomattavasti enemmän kuin musiikista, mutta hyväntuulen showhan se oli, hieno meininki. Amoprhiksen jälkeen fiilistelin pari biisiä Atomirottaa ja sitten olikin aika siirtyä kotipuoleen jatkoille Amoprhiksen keikkaa fiilistelemään.

Eli se Amorphis. Huuuuh.

The Bee
The Golden Elk
Sacrifice
Sampo
Bad Blood
Against Widows
Silver Bride
Wrong Direction
Daughter of Hate
Into Hiding
Heart of the Giant
House of Sleep

Amorphis antoi kaiken sen mitä odottaa ja toivoa saattoi. Kaikki toimi viimeisen päälle ja tunnelma oli loistava. Queen of Time -kiertueen hengessä kuultiin paljon kappaleita kyseiseltä albumilta ja mikäs sen hienompaa. Hyvässä suhteessa uutta ja vanhempia poimintoja. Lopetus tietenkin perinteikkäästi House of Sleepiin.

Kerroin joskus aiemmin, että nimenomaan Porisperen ansiosta rakastuin Amoprhikseen vuonna 2012. Olen tosiaan totaalisen myöhäisherännyt, mutta sittemmin totaalisen hurahtanut. Ja meillä oli oikein ihana 7-vuotispäivä nyt. Mukaviksi muistoiksi annettiin kotiintuomisiakin.
Kiitos Amorphis.