torstai 26. heinäkuuta 2018

Maj Karma / Sieravuori, Eura / 9.6.2018





Tapahtumapaikalla oli saapuessani hyvin autiota. Vähän ennen keikan alkua laskin väkiluvuksi 28. Mietin kontrastia tämän keikan ja edellisenä päivänä olleen Rockfestin välillä (jossa en ollut muuta kuin valokuvien katselun välityksellä). Lähetinkin ystävälleni viestin, että miltäköhän bändistä tuntuu esiintyä nyt tälle määrälle, kun eilen yleisössä ollut varmaan jotain 20 000 ihmistä. Eturivi täyttyi kuitenkin ennen keikan alkua ja alkuintron alkaessa yleisöä oli paikalla jo vähän enemmän. 

Setti oli sama kuin Gongissa, pois lukien Buster Keaton. Ylppö mainitsi saman kontrastin, jota olin ennen keikan alkua miettinyt, samoilla luvuilla, joita olin itse pohtinut. Toteamus oli kuitenkin, että sillä ei ole väliä, montako ihmistä yleisössä on - niin kauan kun yksikin on maksanut lippunsa ja tullut katsomaan, bändi vetää täysillä. 
Yleisön vähyys ei vaikuttanut keikkaelämykseen millään tapaa. Biisit tulivat hienolla varmuudella, eikä olisi arvannut, että uuden levyn biisit soivat vasta kolmatta kertaa yleisölle. Nautin aivan suunnattomasti siitä, että Karma soittaa jo nyt uutta levyä näin laajalti, eikä vasta syksyllä varsinaisen levykiertueen alkaessa. 

Jos oli Gongin keikka lämminhenkinen niin sitä oli kyllä Sieravuorenkin keikka. Keikan jälkeen bändi jäi höpöttelemään yleisön kanssa ja pyysipä joku Ylpön signeerauksen autonsa kylkeenkin. Sekunnin murto-osan mietin, että kyllä minullekin moinen kelpaisi, mutta en ole aivan varma kuinka paljon autoni omistaja olisi asiaa arvostanut. Ehkä ihan hyvä, että tyydyin ottamaan muistoksi vain biisilistan. Yleisön vähyys puhututti tupakkapaikallakin. Ylppö pohti yhtyeen olevan sen verran marginaalissa, ettei tuollaisiin keikkapaikkoihin vain riitä tulijoita. 
Minä pohdin mielessäni aiheuttajaksi epämääräisiä liikenneyhteyksiä ja mieleenpainuvia keikkapaikalle etsimisen aiheuttamia epäuskon hetkiä (ja karaoke-kokemuksia vuosilta 2011-2013), joskin raahaudun toki jatkossakin Sieravuorelle, jos siellä vaan rock-iltamia järjestetään.

Kotiin ajaessa oli kesäyö kauneimmillaan. Pysähdyin ottamaan valokuvan sumuisesta pellosta. Olen onnellinen siitä, että pystyn tekemään tällaisia reissuja. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti