Sain keikalta matkaani keikkalistaseinälleni muistilapun, jossa on täkyjä biiseihin 101 tapaa olla vapaa ja Onko pakko antaa? Settilistan puutteessa se tulee nyt siis päästäni, eikä järjestys ole välttämättä oikea. Muutenkin pidätän oikeuden virheisiin ja niin edelleen.
Ei paholaisii oo
Ukkonen
Puumiekka
Osa minusta kuolee
Sodankylä
101 tapaa olla vapaa
Peltisydän
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja
Lama lama lama
Johnny Deppin näköinen nainen
Buster Keaton
Onko pakko antaa?
Kukaan ei huomaa mua
Romanssi
Attentaatti
Rukous
Ilta oli lämminhenkinen. Ylppö kertoi siviilielämänsä vaikeuksista ja sen vaikutuksista etenkin Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -biisin esittämiseen. Mietin itsekseni, että tuollainen ilta oli mitä parhain tilaisuus kokeilla, miltä mikäkin biisi tuntuu vetää. Meitä ei olisi ketään haitannut, vaikka lavalla olisi tapahtunut totaali romahdus. Kaikki olisivat ymmärtäneet. Romahduksia ei kuitenkaan nähty, kaikki pysyi kasassa.
Treenin käsite näkyi lämpimän ja yhteisöllinen tunnelman ohella varsinaisten vetojen kohdalla vain siinä, että Attentaatti aloitettiin ehkä seitsemän kertaa ennen kuin se onnistui. Onnistunut versio menikin sitten täysillä maaliin.
101 tapaa olla vapaa -levyn biiseissä on aika hienoja laulukikkailuja, joita keikkaversioihin oli pelkistetty ihan jees.
Tämä oli taas niitä iltoja, joissa mietin, miten onnekas olin kuin sain olla paikalla. Tällaisista keikkailloista ihmisen sielu elää. Maailman parhaita biisejä ja yksi suuri perhe. Juhlat. Lataamista. Halauksia ja suudelmia. Voimaa, elinvoimaa ja voimaannuttamista. Tunteiden kirjoa.
Mä en rakasta sua enää, oon sinuun hulluna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti