Tänä vuonna oli taas ohjelmassa täsmäisku-Karmarock, eli katsomaan keikat ja kotio. Ohjelma ja puitteet olisivat houkutelleet pidempäänkin ajanviettoon, mutta perheteknisistä syistä toteutus oli enemmänkin muotoa piipahdus.
Eturivipaniikki oli tänä vuonna taas aika maksimaalinen, kun ensin piti tähdätä itsensä eturiviin Kotiteollisuuden keikalle klo 19 ja sitten Maj Karman keikalle klo 21. Hyvin onnistuivat strategiat kuitenkin ja Fanta-tölkkien voimin tuli paikat varmistettua.
Kotiteollisuus soitti hyvin samankaltaisen setin kuin Turussa huhtikuussa. Tällä välillä olen kuitenkin kuunnellut Vieraan vallan aurinkoa ihan älyttömän paljon ja rakastunut siihen täysin, joten nyt Varjoihmiset oli itselleni erittäin toivottu biisivalinta. Vainoharha puolestaan oli todella vaikuttava, jopa vähän pelottava. Loistava intensiteetti siis.
Muutoin kuultiin:
Kivireki
Vuonna yksi ja kaksi
Raskaat veet
Kielletyn puun hedelmä
Helvetistä itään
Kusipää
Viinamäki
Minä Olen
Helvetin hieno matka
Tämän taivaan alla
Tiivistän keikkatunnelmat toteamukseen:
Hienoo oli!
Maj Karman setti oli sama kuin muillakin keikoilla, mutta siitä ei ehditty ihan kaikkea soittaa. Keikalla kuultiin:
Ei paholaisii oo
Osa minusta kuolee
Lama lama lama
101 tapaa olla vapaa
Ukkonen
Rukous
Kokki, varas, vaimo ja rakastaja
Ja sitten show repesi. Improa, huutoa, kaatuneita mikkiständejä, yleisön joukkoon hyppimistä.
Peltisydän
Kukaan ei huomaa mua
Onko pakko antaa
Attentaatti
Keikka venyi lopulta 13 minuuttia yliaikaiseksi. Paikoin keikuttiin sekopäisyyden rajamailla. Heti keikan jälkeen todettiin seuran kanssa, että överiksi meneminen oli lähellä, mutta että sinne asti ei kuitenkaan menty. Kokonaisuus oli kierolla tavalla hallinnassa, vaikkei se sinänsä ollut millään tapaa hallinnassa.
Energia. Intensiteetti. Tunnelataus. Keikan jälkeen omat tuntoni purki parhaiten toteamus "elää ja hengittää musiikkia". Se olo minulle tulee myös noista valokuvista, joissa Ylppö makaa lavalla Kurittu polvillaan vieressään.
Kiitos Karmarock hienosta kattauksesta ja tunnelmasta, jota ei voi kuvailla, se pitää kokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti