Lovi.

Lovi saapui kaksi viikkoa sitten. Kyseessä on Herra Ylpön uuden yhtyeen Herra Ylppö & EX esikoisalbumi, jolla Ylppö käsittelee parin vuoden takaista eroaan.
Levy on järjettömän intensiivinen ja jotenkin tosi raaka. Näin rehellisiä sanoituksia ei ole ennen kuultu. Tämä on jotain ihan uutta. Kuvausta elämästä, tuntoja syvältä ihmisen sisältä. Levy synnytti jatkuvia kylmiä väreitä ja paikoin tunteet siirtyivät levyltä kotisohvalle niin, että ahdistus oli käsin kosketeltavissa. Levy ei kuitenkaan ole synkkä tai masentava, se on toiveikas. Sanoituksissa luotetaan siihen, että kaikesta selvii. Ystävien tuella, ajan myötä.

Vaikka albumi on ns. teemalevy, on jokainen kappale omanlaisensa ja homma toimii sekä kokonaisuutena että yksittäispoimintoina.
Näin tuoreena omat suosikkini ovat Suomen naiset ja Helsinki ei välitä kyyneleistäni, mutta kuten tiedämme niin usein tietyt kappaleet nousevat vasta vähän myöhemmin esille ja valtaavat silloin kärkisijat. Live-kokemukset tuovat myös aina oman ulottuvuutensa. Kiertue starttaa viikon kuluttua Vantaalta jatkuen pitkälle huhtikuuhun ja sitten siitä edelleen kesän festareille. En malta oottaa! Tuu mukaan, nähdään keikoilla.

Levyuutuuksia.

Posti toi joku aika sitten aarteita, joista oli mahdollisuus tiistaina ottaa kuunteluun tämän vuoden julkaisut, eli Coldplayn Everyday life ja The 69 Eyesin West End.

Coldplayn uutukainen on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen on melko pitkälti instrumentaalinen ja isomman yhtyeen kanssa soitettu taidepläjäys ja toinen osio sitten popimpaa ja perinteisemmän Coldplayn mukaista. Levyllä on paljon biisejä, mutta valitettavasti vain neljä ok-biisiä, joista näistäkin lähinnä yksi sellainen, jonka haluaa kuulla useammankin kerran (Champion of the World). Toivoin kovasti, että voisin tän levyn myötä löytää Coldplayn uudestaan, mutta niin ei kyllä käynyt. Tää levy ei ole yhtään mun juttu. Elokuvanusiikiksi voisin tätä kyllä aatella.

Asteikolla 1-10 annan tälle 3/10.

Oli muuten helpottavaa laittaa tuon kokemuksen jälkeen West End. Ekat neljä biisiä ja olisin voinut itkeä ilosta. Aivan mahtavaa! Oon todella iloinen, että tällä levyllä on otettu askel kohti taas vähän gootimpaa tyyliä, koska se sopii näille Helsingin vampyyreille niin loistavasti. Change muistuttaa tunnelmaltaan the 69 Eyesin synkkiä balladeja Sister of Charitya ja Wasting the Dawnia, eikä kalpene näille vaan asettuu ylpeästi jonon jatkoksi.
Two Horns Upissa taas taidokas featurointi Dani Filthilta, hienoa yhteistyötä!
West End kokonaisuutena herättää halun kuunnella se uudestaan ja uudestaan. Ja voi että kun näitä pääsee kuulemaan livenä!

Asteikolla 1-10 West End saa 8,5/10.

Kotiteollisuus - Valtatie 666

Noniin. Nyt vähän pidemmästi Kotiteollisuuden uudesta albumista Valtatie 666.

Levyn alkupuoli saa truefaninkin huolestumaan. "Kusipää" on aikamoinen turhake ja kolmoskappale "Järjen ääni" on valitettavasti aivan samaa sarjaa. Välissä oleva "Kyy povessa" taas edustaa tyylisuuntaa, jota en ymmärrä ja josta en hiukkaakaan nauti. Biisistä tulee välittömästi mieleen Kuningas mammona, joka ei iske minuun ei millään tapaa.

Mutta sitten. Neljäntenä biisinä oleva "Kaikki on kaupan" kiskoo täysillä mukaansa. Kertsi on kerrassaan nerokas. Tästä saa erittäin hyvässä mielessä tehokkaan korvamadon. Olo alkaakin yhtäkkiä olla toiveikas - mitä vielä on tulossa.

Ja kun seuraavana biisinä levyllä on "Sädekehä", on kaikki toivo palautettu. Sädekehä on juuri sitä, minkä Kotiteollisuus osaa paremmin kuin mikään muu yhtye tällä planeetalla. Älkää kysykö, mikä se se on, ei sitä voi selittää. Täydellisen riipivä tempo, sopivan synkät lyriikat, hienot stemmat, toimivaa kitarointia ja vielä loppuun kunnon tunnelmointipätkä - ah.

Sädekehästä jatketaan kauniilla sillalla kappaleeseen "Taakka", joka jatkaa samaa nerokkuutta kuin edeltäjänsä. Kappaleessa on kokeiltu peruskaavasta poikkeavaa rakennetta ja se on ollut ehdottomasti oikea valinta. Taakkaan kertyy sellainen voima, joka iskee läpi betoniseinästä, ja samaan aikaan kylmät väreet aiheuttava herkkyys. Tämä kappale ei millään tapaa sovellu esimerkiksi illanistujaisten taustamusiikiksi vaan se pitää kuunnella yksin, tai "yhdessä yksin". Automatka pimeällä toimii erinomaisesti tämän ympäristöksi.

Siirtymä kappaleeseen "Vääräleuka" on vähän haastava, koska tämä kappale sitten taas hyvinkin sopii keveään illanviettoon. Kuten myös levyn nimikkokappale "Valtatie 666". Nämä biisit tarvitsivat kesän ja festarit. Minun syksy-melankoliaani nämä eivät oikein osu. En kuitenkaan tyrmää vaan kuuntelen tarkemmin keväämmällä. Joraamis-potentiaalia kun selvästi löytyy kuitenkin.

"Pimeyden ytimeen" osuu sitten taas aivan täysillä. Mielettömän kaunis kappale, jonka haluaisin tällä hetkellä kuulla joka välissä. Laitan tämän soimaan aina, jos liikun autolla sellaisen matkan, että ehdin kappaleen kokonaan kuunnella. Kertosäe on niiiiiiiin hieno. Ja kuulokkeilla kuulee, että tässä on sitä samaa kitarointia kuin "Kaikki on kaupan" -kappaleessa. Kannustankin siis: pitäkää tää! Tää toimii!

Älä vajoa pimeyden ytimeen, sillä sieltä et koskaan palaa
Perässäsi vaikka helvettiin meen, eikä kumpikaan koskaan palaa 

"Heikoilla jäillä" on hyvin perinteistä Kotiteollisuutta, näistä hidastempoisemmista versioista. Ei mitään hirveän yllättävää, mutta toimii. Lopun kitarointi on tosi kaunista. Ja C-osan voisi kuunnella uudestaan ja uudestaan. Siitä tulee jollain tapaa vähän mieleen "Yö päivää keinuttaa", joka on yksi maailman kauneimmista kappaleista.

Lopetusraita "Maailma nukahtaa" on pitkä, mutta ei sekuntiakaan liian pitkä. Tämäkin toimi autolla ajaessa aivan järjettömän hyvin. Kilometrit vain vilisevät kun taidokas soitto jatkuu ja jatkuu, saaden kokoajan uusia sävyjä ja käänteitä. Tämä kappale vie johonkin todella syvälle.

Kokonaisuutena Valtatie 666 on aika vaikea arvioida. Varsinkin kun kuulokkeissa soi tätä kirjoittaessa Maailma nukahtaa -kappaleen osuus kohdasta 6min eteenpäin. Tämä on niin kaunista, ettei voi kuvitellakaan sanovansa levystä mitään negatiivista. Tätä voisi kuunnella pienen ikuisuuden.
Ehkä yhteenvetona voi todeta, että tällä albumilla on mielettömiä hetkiä. Toivon, että sanavarastoni olisi laajempi ja keksisin kuvaavia ilmaisuja sille, kun joku vaan koskettaa. Nämä hetket toisivat arvosanaksi tietenkin täyden kympin, mutta levyn alkupuoli sitä kokonaisarvosanaa omalla kohdallani kyllä laskee. Ei tämä kasipuolta huonompi voi silti millään tapaa olla.

Kotiteollisuus - Valtatie 666 
8,5/10