Coldplayn uutukainen on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen on melko pitkälti instrumentaalinen ja isomman yhtyeen kanssa soitettu taidepläjäys ja toinen osio sitten popimpaa ja perinteisemmän Coldplayn mukaista. Levyllä on paljon biisejä, mutta valitettavasti vain neljä ok-biisiä, joista näistäkin lähinnä yksi sellainen, jonka haluaa kuulla useammankin kerran (Champion of the World). Toivoin kovasti, että voisin tän levyn myötä löytää Coldplayn uudestaan, mutta niin ei kyllä käynyt. Tää levy ei ole yhtään mun juttu. Elokuvanusiikiksi voisin tätä kyllä aatella.
Asteikolla 1-10 annan tälle 3/10.
Oli muuten helpottavaa laittaa tuon kokemuksen jälkeen West End. Ekat neljä biisiä ja olisin voinut itkeä ilosta. Aivan mahtavaa! Oon todella iloinen, että tällä levyllä on otettu askel kohti taas vähän gootimpaa tyyliä, koska se sopii näille Helsingin vampyyreille niin loistavasti. Change muistuttaa tunnelmaltaan the 69 Eyesin synkkiä balladeja Sister of Charitya ja Wasting the Dawnia, eikä kalpene näille vaan asettuu ylpeästi jonon jatkoksi.
Two Horns Upissa taas taidokas featurointi Dani Filthilta, hienoa yhteistyötä!
West End kokonaisuutena herättää halun kuunnella se uudestaan ja uudestaan. Ja voi että kun näitä pääsee kuulemaan livenä!
Asteikolla 1-10 West End saa 8,5/10.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti