Fiilistelyä.

Syksyn saalis pääsi vihdoin seinälle ja rumpukapula lajitovereidensa luokse. Olen monissa keikkapaikoilla käydyissä keskusteluissa kertonutkin, että tapetoin kotini biisilistoilla. Se on ihan totta. Onneksi kanssa-asujani ovat myötämielisiä asian suhteen. Koko komeutta en saa mitenkään samaan kuvaan, mutta tuossapa nyt murunen. Pidän siitä, että musiikki ja sen merkitys on näkyvillä. Levyhyllyt cd- ja lp-levyineen ovat kauniita ja biisilistat täynnä muistoja. 

Olen todella onnellinen siitä, kuinka monelle keikalle pääsin vuonna 2018. Maj Karman keikkoja tuli käytyä yhteensä 11, Disco Ensemblen 4, Kotiteollisuuden 3, Stam1nan 2. Mokoma, Viikate, Amorphis, Manic Street Preachers, CMX, Uniklubi tuli nähtyä kertaalleen. Ei ole aina niin helppoa yhdistää keikkailuelämää muuhun elämään varsinkaan nyt, kun Porissa ei tosiaan enää sitä Kinoa ole. Olen kiitollinen siitä, että läheiseni tukevat innostustani musiikkiin ja jeesaavat käytännön toteutuksen suhteen kun reissaan ympäriinsä. 

Nyt tätä kirjoittaessa onkin ollut taukoa kaikista keikoista jo liki kolme kuukautta, kun monet suosikkiyhtyeistänikin ovat viettäneet ansaittua talvilomaa. Kohta starttaa keikkakevät. 

Kohti uusia ikimuistoisia hetkiä.