Maj Karma / Karmarock, Harjavalta / 26.7.2014

Parasta.

Qstock / 25.7.2014

Graveyard
Scandinavian Music Group
Volbeat

                                            kuvassa Graveyard

Scandinavian Music Group on kuulunut vuosikaudet musiikkivalikoimaani, mutta Qstockissa tuli nähtyä yhtye ensimmäistä kertaa livenä. Päähän jäivät tehokkaasti soimaan Balladit 1 ja 2. Positiivinen kokemus, vaikkei muutamaa omaa toivetta keikalla kuultukaan. 

Graveyard oli intensiivinen. Koskettava keikka.

Volbeattia saatiin odotella pieni ikuisuus lennon viivästymisen takia, mutta kannattihan tuota varrota. Ensimmäiset biisit laittoivat tanssijalan vallan vipattamaan, mutta jossain kohtaa iski kieltämättä pieni puutuminen. Biisien vaihtelevuus kun ei niin kovin suurta ole ja toisaalta oma tuotannon tuntemus ei hirveän vahvaa. Kiva oli nämä nähdä jokatapauksessa.

Stam1na / Sotkamon syke / 18.7.2014

Festareilla katsastimme Stam1nan lisäksi Sonata Arctican ja Sabatonin.

Amorphis/Savonlinnan oopperajuhlat/13.7.2014

Upea, ikimuistoinen kokemus.

South Park / Tampere / 6.6.2014

Festarikausi avattu.
South Park -festari järjestettiin ensimmäistä kertaa, paikkana Tampereen Eteläpuisto. Järjestelyistä ei mitään valitettavaa. Alueelle oli helppo kulku, kojuja sopiva määrä, anniskelualue- ja ruokapuoli ok jne. Vettä satoi alkuillasta aivan kaatamalla, mutta siihen ei järjestäjillä oikein ole vaikuttamismahdollisuuksia. Ja onneksi oli lämmin kuitenkin.

Alunperin näytti vähän epävarmalta ehdinkö Doom Unitin keikalle. Olin asiasta vähän murheissani, koska illan esiintyjistä nimenomaan DU oli se, jonka halusin nähdä. Ihan keikan alkuun ei ehditty, mutta monta biisiä ehdittiin onnekseni kuulemaan. Hyvä fiilis jäi. Sparzanzan basisti kävi vierailemassa yhdessä biisissä, joka toi omaa lisäpotkuaan keikkaan.

Doom Unitin jälkeen vuorossa tosiaan oli Sparzanza. Bändi heitti energisen keikan, jolla kuultiin myös viimevuosien radiohitit The Fallen Ones ja Temple of the Red-Eyed Pigs.

Festareille tuli lähdettyä ensisijaisesti ystävän toiveesta päästä kuulemaan mahdollisimman monta Sonata Arctican keikkaa tämän kesän aikana. Niinpä sitä sitten löysin itseni tokarivistä Sonatan keikalta. En ihmeemmin välitä kyseisen yhtyeen tuotannosta, mutta keikkakokemus sinällään ihan positiivinen. Yleisö ainakin oli innoissaan ja hyvin mukana ja bändillä hyvä energia ja esiintyminen. Okei, Tonyn itsensähalailut keikan lopussa menivät vähän yli, mutta vetoaahan moinen varmasti etenkin nuorempaan fanikansaan mainiosti. Ystävän kehotuksesta todettakoon vielä, että yhtyeen paras jäsen on tietenkin keytaristi, joka oli liikaa sumussa, mutta muuten lähes täydellinen.

hela.

Arctic Monkeys - Do I Wanna Know?
Disco Ensemble - Protector
Disco Ensemble - Eartha Kitt
Tehosekoitin - Kärpänen katossa
Tehosekoitin - Tuu ja rakasta mua
Bullet For My Valentine - Raising Hell

Herra Ylppö & Ihmiset / Hullu Pullo, Vaasa / 23.5.2014

Tapahtumakutsusta se ajatus sitten lähti. En tiedä miten olinkin onnistunut välttymään tiedolta, että Ylppö Ihmisineen esiintyy Vaasassa perjantaina, mutta kun tieto minut tiistaina tavoitti, oli aika selvää, että ei sitä Forssaa nyt sitten voinutkaan jättää viimeiseksi klubikeikaksi.

Keikkapaikasta pakko mainita sen verran, että jos Porin suunnalta jonnekin ajelee niin ei kyllä helpompaa keikkapaikka-kohdetta voi olla kuin Hullu Pullo. Tie vie sinne aivan suoraan ja parkkipaikkakin löytyi aivan paikan edestä. Juomat halpoja, yleisö lähellä lavaa, oikein miellyttävä paikka. Olin kyllä käynyt siellä aiemminkin, mutta siitä on aikaa jo kymmenisen vuotta, silloin kyseessä oli Kotiteollisuuden keikka.

Setti oli sama kuin Forssassa. Itsellä huippuhyvä fiilis ja tanssittua tulikin sitten sen edestä. Yleisöllä yleisesti ottaen kesti ehkä jonkin aikaa päästä hommaan mukaan, mutta kyllä se siitä lämpeni ja lopulta meno oli jo hyvinkin kiitettävää. En tiedä viitsinkö toistaa itseäni toteamalla, että oma kohokohtani keikalta oli Mellakka.

Tajusin Forssan keikkapäivitystä tehdessäni, etten ikinä ota kuvia Ihmisten keikoilta. En oikein tiedä miksi, mutta niin se vaan jostain syystä on mennyt. Vaasasta päätin sitten ottaa muutaman muistoräpsyn.

Mä aion rakastua sinuun
sillä sinä et näytä
todellista luonnettasi
Eikä kukaan käytä
noin mustaa meikkiä
On mahdotonta nähdä
sieluusi silmistäsi

Jalka läpi näyteikkunan
Saarenmaata huiviin, fuck yeah
Jonkun trendipellen mahti-CV
ei suhun vaikutusta tee
Aiheutamme pahennusta
Kusemme keskelle Manskua
Tervehdimme keskisormella
kaikkia muita, paitsi Iggy Poppia

Mä aion rakastua sinuun
sillä sinä et näytä
todellista pelkoasi
Eikä kukaan käytä
noin mustaa meikkiä
On mahdotonta nähdä
sieluusi silmistäsi

Oot inspiroivaa seuraa, nappaat mitä vaan
Kohtalokas nainen, aamun maahan matkataan
Sä kylpyhuoneen lattialta löydyt
on kätes kylmettynyt
Me olimme rakkauden
mellakka, kaaos ja lama
Me olimme rakkauden
mellakka, kaaos ja lama
Oo, me olimme rakkauden
mellakka, kaaos ja lama

Herra Ylppö & Ihmiset / Status, Forssa / 9.5.2014

Luuranko
Supersankar
Videovuokraamon tyttö
Pojat ei tanssi
Piraija
Riisu siipesi
Se seurustelee
Mellakka
Nokkostähti
Mies murtuu
Napoleon
Ikuiset
Lista hämähäkkimiehen vihollisista
Mustat hevoset
Peloton enkeli
Tulipäähippiäinen
Sata vuotta
Horros

Tältä näytti biisilista Forssan keikalla. Erityisen iloinen olin viisikosta Piraija-Nokkostähti. Mellakasta on muodostunut itselle kyllä yksi tärkeimmistä. Keikkaseurueena mukanani oli Ihmisten suhteen ensikertalainen, jolle parhaiten iski Peloton enkeli. Peloton enkeli sopi kyllä loistavasti encoren aloittajaksi, kuten viime vuoden Luuranko-kiertueella keikkojen aloittajaksikin. Onhan se levynkin avausraita ja johdattelee oikeaan tunnelmaan.
Bändillä jotenkin hyvän ja rennonoloinen fiilis. Keikkapaikka ja kanssayleisö kaikinpuolin ok.
Mietin ennen keikkaa, että iskeeköhän keikan aikana ahdistus siitä, että kyseessä saattaa olla viimeinen Ihmisten klubikeikka omalta kohdaltani ikinä. Bändihän jää kesän jälkeen tauolle tai lopettaa. Ahdistusta ei onneksi ilmaantunut vaan keikka meni ihan puhtaasti fiilistellessä. Nyt tätä kirjoittaessa olo on haikeampi, mutta josko kesän festarikausi vielä toisi jotain tilanteeseen.

Te olette ikuiset.

Manic Street Preachers / The Circus, Helsinki / 7.5.2014

Huhhh.

Motorcycle Emptiness
You Stole the Sun From My Heart
(It's Not War) Just End of Love
Europa Geht Durch Mich
Stay Beautiful
Everything Must Go
Rewind the Film
Die in the Summertime
Your Love Alone Is Not Enough
Enola/Alone
Walk Me to the Bridge
A Design for Life
The Everlasting (akkari)
This Sullen Welsh Heart (akkari)
Archives of Pain
Futurology
Ocean Spray
You Love Us
Tsunami
Show Me the Wonder
Motown Junk
If You Tolerate This Your Children Will Be Next

Boldattuna omat suosikkihetket keikalta.
Keikan ehdoton tähti oli Nicky Wire. James puolestaan oli juuri sairastellut kunnolla ja ehkä sen vuoksi jäi olemukseltaan vaisuksi ja etäiseksi.
Itse sain oppia sen, että settilistoihin ei kannattaisi tutustua etukäteen. Kevään kiertueen settilistassa kun on esiintynyt useaan otteeseen The Masses Against the Classes ja nythän meni keikka sitten vähän sitä odotellessa, turhaan. Jos en olisi settilistoja selaillut, en olisi osannut "noin harvinaista" biisiä odottaa. Omaan makuun Helsingin biisilista oli vähän liian hittipitoinen, mutta toisaalta, eipä Mänikseillä huonoja biisejä ole. You Love Us synnytti hyvät bileet ja hypittyä tuli kyllä muutenkin niin, että jalat tiesi seuraavat pari päivää käyneensä keikalla.
Keikkapaikkana The Circus oli ihan jees, varmasti tulee mentyä uudestaankin. Toki turvaväli yhtyeen ja yleisön välillä olisi saanut olla 100% pienempi, mutta nää on näitä.

lau.

Motörhead - If I Die Tomorrow
Audioslave - Be Yourself
Viikate - Petäjäveräjä
Viikate - Kerran
Amorphis - In the Beginning
Linkin Park - Guilty All the Same
The Black Keys - Fever

Keskiviikkoa ootellessa.

TOP20 Manic Street Preachers:

1. The Masses Against The Classes
2. The Convalescent
3. Sleepflower
4. Miss Europa Disco Dancer
5. My Guernica
6. Little Baby Nothing
7. From Despair To Where
8. You Love Us
9. There By The Grace Of God
10. Ocean Spray
11. To Repel Ghosts
12. Ready For Drowning
13. Door To The River
14. No Surface All Feeling
15. The Second Great Depression
16. Indian Summer
17. A Design For Life
18. I Live To Fall Asleep
19. If You Tolerate This Your Children Will Be Next
20. Autumnsong

Kotiteollisuus / Flirt, Raahe / 18.4.2014

Kahen ystävän kanssa seikkailureissulla Raahessa. Ystävä totesi ennen keikkaa, että voi jos tulisi Vieraan sanomaa. Eturivissä oli helppo hymyillä, kun biisilistasta näki lukea, että se todella tulee. Itselle erityisviehättävä oli tietysti Eevan perintö, jota en ole vuosikausiin livenä kuullut. Ja se Kuolemajärvi. Ja Satu peikoista.                                                                                                         Bändi törkeen kovassa tikissä, loistava setti ja mieletön fiilis. Tuli välitettyä kiitokset yhtyeelle tällä kertaa ihan jutellenkin. Hongisto ei kylläkään hyväksynyt mun pientä kiitostani, piti vaihtaa se suureen, eikä Porin suunnalta reissaaminenkaan vakuuttanut Hongistoa, joka kertoi reissanneensa vielä 100km pidemmän matkan. Se sitäpaitsi huijasi. Joka tapauksessa ilta, joka lähenteli keikkakokemuksena täydellisyyttä ja jonka tulen muistamaan pitkään.

Ollaan yhdessä kaukana muista.

Maj Karman Kauniit Kuvat - Kaukana puhelimista
Maj Karman Kauniit Kuvat - Jätti-Heidi
Maj Karman Kauniit Kuvat - Iskelmä
Maj Karman Kauniit Kuvat - Salassa kuin murhat

Kotiteollisuus / Harjavalta Night Factory / 5.4.2014

Toka näkemäni keikka neljän hengen kokoonpanolla. Nythän tämä nelijäsenyys on sitten jo ihan pysyvää ja virallista. Mikäpä siinä, kelpaa kyllä.

Keikalla kuultiin ainakin:

Vuonna yksi ja kaksi

Kivireki

Mahtisanat

Hyvien puolella

Yötä vasten

Meren mutaa

Pahanilmanlinnut

Mennyttä miestä

Kaihola

Valtakunta

Kuolemajärvi

Helvetistä itään

Raskaat veet

Outoja aikoja

Oon niin helppo, että kun Kivireki oli tullut, niin totesin jo, että täydellinen keikka. Se kappale on vaan niin törkeän hyvä. Sinänsähän keikka oli vähän outo, bändillä oli erikoinen vire, Hynynen lupasi avata sitä myöhemmin keikkapäiväkirjassaan lisää, joku niillä tökki. Mutta setti oli kuitenkin huippu, mukavan monipuolisesti eri levyjen biisejä. Kuolemajärvi toimii livenä niin että huhh. 

Kuolemajärvi / Olet niin kaunis tahdon sinuun sukeltaa / jäädä syliisi / siihen nukahtaa ja kaiken unohtaa.

ja iltaa.

Dimmu Borgir - The Mourning Palace
Satyricon - Mother North
Maj Karma - Pohjola
Sentenced - Guilt and Regret

huomenta.

Linkin Park - Waiting for the End
Coldplay - Square One
Herra Ylppö & Ihmiset - Matador

sunnuntai.

Manic Street Preachers - Door To The River
Manic Street Preachers - We Are All Bourgeois Now
Coldplay - Fix You
Coldplay - Trouble

lauantain tunnarit.

Toistaiseksi mennään yhdellä.

The 69 Eyes - Sister of Charity
The 69 Eyes - Wasting the Dawn
The 69 Eyes - Ghost

So hard to be there
when you need me

Stam1na / Bar Kino, Pori / 14.3.2014

Kuva: Bar Kino.

Mahtava keikka. Vähän turhan kova meininki yleisössä välillä, pelkäsin vahingoittumista. Jalan hiusmurtuma ei oikeen tykännyt, mutta suuremmilta vammoilta vältyttiin. Nelosrivissä. Tarviikohan Sotkamon Sykkeeseen oikeasti sen metallikorsetin ja muut turvavarusteet, jos aikoo tunkea lähelle eturiviä?

Herra Ylppö & Ihmiset / Yo-talo, Tampere / 8.3.2014

Jos oli RadioRock-risteilyllä vähän erilainen setti kuin syksyn Luuranko-kiertueella niin Tampereella sitten vasta olikin. Ei sillä, että L-kiertueen setissä olisi ollut jotain vikaa, ei todellakaan ollut, enkä kyllästynyt siihen tippaakaan. Mutta mukava kuulla näitäkin.

Se seurustelee, Napoleon, Mellakka, Videovuokraamon tyttö. 

Tahdon muillekin kevään keikoille.

tiistai.

Kotiteollisuus - Loveen langennut
CMX/Kotiteollisuus - Vapaus johtaa kansaa
Herra Ylppö & Ihmiset: Hamartia
Herra Ylppö & Ihmiset - Paraatimarssi
Herra Ylppö & Ihmiset - Entiset tyttöystävät

Sä olet kaunis vain hetken / ja se hetki on nyt

sunnuntai.

Bullet For My Valentine - Hearts Burst Into Fire
Bullet For My Valentine - 4 words (To Choke Upon)
Bullet For My Valentine - Raising Hell
Viikate - Ah, ahtaita aikoja
Him - Buried Alive by Love
Marilyn Manson - Leave a Scar
Queens Of  The Stone Age - I Appear Missing

Bullet For My Valentine / Pakkahuone, Tampere / 28.2.2014

Muistan, kun syystalvella radiosta tuli Riot ja tuumin siinä, että ei hemmetti, BFMV olis kyllä pakko nähä livenä. Biisin loputtua tuli mainos, jossa kerrottiin bändin saapuvan Suomeen ja vieläpä Tampereelle (Helsingissä ovat toki tänään). Se oli sitten sillä hyvä ja lipun ostin heti kun myyntiin tulivat.
Aikamoinen täpinä oli päällänsä viimeiset pari viikkoa. Kuuntelin Fever-levyn läpi noin kaksikymmentä kertaa.

Pakkahuone oli hyvinkin täynnä kun saavuin sinne vähän ennen yhdeksää. Toinen lämppäreistä lopetteli juuri. Kävin hakemassa juoman ja siirryin lavan edustalle oottelemaan. Aikataulun mukaan BFMV aloittaisi 21.30 ja tämän tyylisissä tapahtumissa aikataulut yleensä pitävät aika kivasti paikkansakin. Niin piti nytkin. Ennen bändin lavalletuloa kajahti ilmoille Thunderstruck.

Bändin oma settilista näytti tältä:
Raising Hell
Scream Aim Fire
Your Betrayal
All These Things I Hate (Revolve Around You)
4 words (To Choke Upon)
Temper Temper
The Last Fight (ensin akkarina ja sitten normaalina)
Bittersweet Memories
Dirty Little Secret
Medley, jossa Hand of Blood, Room 409, Hearts Burst Into Fire, Begging For Mercy, Riot
Waking the Demon
Pleasure and Pain
Ace of Spades (Motörhead-cover)
Tears Don't Fall

Keikka oli niiiiiin törkeän hyvä, että annan anteeksi Fever:in puuttumisen. Olin superiloinen Your Betrayalista, joka on noussut omaksi suosikiksi lähiaikoina (rrrakastan etenkin kohtaa "I was told to stay away, those two words I can't obey", sanoituksena ei kosketa mitenkään henkilökohtaisesti, mutta jostain syystä toi kohta vaan iskee lujaa). Hienoa oli myös se, että basisti viskaisi mulle lähes täyden vesipullonsa ja varjelinkin sitä kuin mikäkin teinityttö [oli hauska tilanne järkkärin kanssa keikan jälkeen, kun olin narikkajonossa ja oli pullo kädessä ja siinä vielä vettä. järkkäri katteli mua ja kysyin siltä, että mitäs tuumit? johka se vastas, että mikäs toi pullo on. räpsytin sitten, että sain tän basistilta. järkkäriä hieman hymyilytti ja sain pitää pulloni.] 
Yleisö oli tosi jees, bändi oli törkeen hyvä, kaikki vaan toimi. Vähän semmosta ison maailman show-meininkiä pienine taukoineen, vähän akkarijuttua välissä, kitaristi soitti yhessä välissä muutaman minuutin soolon niin että muu bändi oli poissa jne. Loistava energia. Ainakin ekat kymmenen riviä yleisöstä varmasti hiestä märkiä, niin paljon hypittiin ja huudettiin.
Keikan huippuhetkiksi voisin edellämainittujen lisäksi mainita vielä Raising Hell:in, joka oli livenä aivan järjettömän kova sekä The Last Fight:in akkariosion, jossa Matt sai esitellä laulutaitojaan kunnolla, ja kun siihen perään saatiin kuitenkin riehua vielä normiversiokin niin uhh.

Saa tehdä toinen Walesilais-yhtye aika kovan työn toukokuussa, että voittavat maamiehensä. Ja ylipäänsä mikä tahansa bändi saa vetää aikamoisen keikan, jos aikoo ylittää tän BFMV-vedon vuoden 2014 keikka -"kilpailussa".

This is a war that can never be won

No eikä.

Myönnän seuraavani American Idolia. Laulaminen kun on itselle mieluinen harrastus ja AI on mielestäni laulukilpailuista laadukkain, taso todella kova. No, siellä on useampi laulaja esittänyt nyt versionsa kappaleesta Radioactive. Olen tykännyt niistä versiosta ihan superpaljon, melodia on aivan huikea. Nyt sitten vihdoin googletin, että kenen biisi se oikein on ja minkälainen se alkuperäisversio onkaan. Kyseessä on siis Imagine Dragonsin kappale. Ja olen niiiiin pettynyt! Jokainen niistä kuulemistani covereista on tuhannesti parempi kuin alkuperäinen. Mun mielikuvassani tossa biisissä oli sähkökitaraa ja rokkimeininkiä (veikkailin esittäjäksi Fall Out Boy:ta, Good Charlottea jne), mutta se onkin jotain aivan muuta (hiphop?). Eikä se melodia nouse yhtään samalla tavalla kuin niissä covereissa. Hyvä biisihän se on toki noinkin, mutta ähh.
Ja kyllä. Elän aika tehokkaasti jonkinlaisessa rokki-purkissa. Muun tyylilajin biisit menee vähän ohi ja on täysin ok bongata joku biisi vasta 1,5v sen ilmestymisestä... >:)

Tämän viikon soundtrackina on hyvinkin tiiviisti Bullet For My Valentine. Jännitystä jo vähän ilmassa!

Lauantain soittista.

Kotiteollisuus - Yö päivää keinuttaa

Sonata Arctica - White Pearl, Black Oceans

Sonata Arctica - Last Drop Falls

Uniklubi - Sydän janoaa

Uniklubi - Mitä vittua

Uniklubi - Rakkaudesta hulluuteen

Apulanta - Mä nauran tälle

Apulanta - Yksinkertainen

Alkuillan soittis.

Avenged Sevenfold - Shepherd of Fire
Avanged Sevenfold - So Far Away
Bullet For My Valentine - Tears Don't Fall
Bullet For My Valentine - Scream Aim Fire
Stam1na - Panzerfaust
Stam1na - Valtiaan uudet vaateet
Stam1na - Viisi laukausta päähän
Mokoma - Kuu saa valtansa auringolta

Illan soittis.

Töiden ja koulutöiden väliin tarvittiin minisoittis, se meni näin.

Sentenced - Cross My Heart and Hope To Die
Coldplay - Violet Hill
Kotiteollisuus - Kuolemanjärvi

RadioRock-risteily 8.-9.2.2014

Ollaan pitkään puhuttu ystävän kanssa, että RadioRock-risteilylle täytyis päästä. Syksyllä, kun esiintyjäkaarti ilmoitettiin, oli selvää, että sinne todella on päästävä. Herra Ylppö & Ihmiset ja Kotiteollisuus omista suosikeista ja ystävältä Sonata Arctica. Nopeana kärpsykkänä sain meille hienon slummihytin ja reissuunlähtö varmistui.

Liki puoli vuotta tuli hehkutettua ja odotettua ja jännitettyä. Reissun osalta kaikki käytännönasiat sujuivat mukavasti ja koska painopisteenä on musiikki, niin kirjoitellaanpas vähän siitä.

Menomatkan ohjelmistossa oli ensin ruotsalaiset etkot, eli ensin Nicke Borg ja sen jälkeen Dregen. Koska piti myös kaunistautua, ei näiden katsomiseen jäänyt ihmeemmin aikaa, mutta molempia käytiin pari kappaletta kuuntelemassa. Backyard Babies kuului 2000-luvun alkupuolella omiin suosikeihin, joten senkin puolesta oli kiva nähdä äijiä pitkästä aikaa. Viimeisimmän Babies-keikan muistelisin olleen Pakkahuoneella 2005 (vai 2006?). No, kuitenkin. Nicke Borgilla oli lähes akkari-meininki, Dregenillä sitten enempi menoa. Rehellinen mielipiteeni on, että hylkäisivät sooloprojektinsa ja heittäisivät jonkun kivan hikisen festarikeikan mun ilokseni, mutta lahjakkaita tyyppejähän ne toki näin erikseenkin on. Ei vaan ihan tarpeeksi jaksa nämä soolot innostaa.

Ruotsalaisten jälkeen olikin vuorossa Kotiteollisuus. Eturivissä oltiin tottakai, ystävältä murtui kylkiluita. Onneksi sitä ei havaittu vielä siinä tilanteessa, ettei reissu mennyt vallan pilalle. Meille kuiskuteltiin, että syyllisiä olisivat olleet Stam1na-fanit, mitä ihmettä se sitten tarkoittakaan noin niinko käytännössä.
Kotona olin erehtynyt toteamaan, että voi kun ne soittais Kivireen ja Iankaikkisen. Näin varmistetaan, että kumpaakaan ei tullut. Soittivat pitkälti uuden levyn biisejä ja niiden lisäksi Pahanilmanlinnut, Raskaat veet, Loveen langennut, Helvetistä itään, Kuolemajärvi ja Satu peikoista. Hittejä olisi ehkä tarvittu muutama enemmän, että yleisö olisi ollut paremmin mukana, mutta toisaalta pohdin, että montako kylkiluuta lisää sitten olisi murtunut.

Stam1na oli huippu. Koska runnouduttiin Kotiteollisuudessa niin pahasti, niin kuulostetiin Stam1naa sitten vähän kauempaa, eli kovin intensiiviseen fiilikseen ei sen puolesta päässyt, mutta ei se soiton toimivuutta vähentänyt. Jossain vaiheessa kävi Hynynenkin lavalla. Vikana biisinä tuli Puolikas ihminen ja se kuulosti just niin hyvältä ko pitääkin.

Sonata Arctica oli lauantain pääesiintyjä. En tunne bändin tuotantoa kovinkaan hyvin enkä ikinä ennen ollut livenä nähnyt. Tosi jees lavaenergia. Olin etukäteen pelännyt, että Tallulah tulee olemaan jotain ihan kamalaa, mutta ei se ollut. Ystävä oli keikkaan tosi tyytyväinen, joka tietysti oli tärkeintä. Kyllä näitä tohtii mennä uudestaankin kattomaan.

Ylppö oli heivattu sunnuntaille. Olipa kunnon motivaattori siihen, että kampesin itseni ylös, enkä jäänyt hyttiin nukkumaan. Pari ekaa biisiä, Luuranko ja Supersankar, tuli seurattua kauempaa, joskin tanssahdellen. Särön aikaan piti kipittää jo yleisöön (silmät kostuneina, yllättävää) ja hyvin nopeasti siitä oltiinkin jo tokarivissä ja siitä eturivissä. Setti oli selkeästi rokimpi kuin Luuranko-kiertueen muut keikat. Ei mitään hempeilyjä tai hitaampia biisejä. Olin aivan superiloinen siitä, että soittivat Mellakan.
Tosi monta positiivista kommenttia kuulin yleisöstä ja jälkikäteenkin, josta tietysti tuli hyvä mieli, bändi kun on jokseenkin tärkeä.

Voitte kuvitella, minkä parkaisun päästin, kun seuraavan risteilyn bändit (The 69 Eyes, Apulanta, Viikate) julkistettiin ja mää en pääse sinne. No, onneksi on kesä edessä ja toivottavasti kaikkia yllämainittuja näkee jossain muualla!

Vuoden 2013 parhaat

Joojoo. Olen myöhässä, mutta kirjoitin äsken toiseen harrastukseen liittyvän vuosikertomuksen, niin miksipä tämäkin ei voisi mennä vielä läpi? Muistutukseksi, että kunkin otsakkeen alle saa tulla sama artisti tasan kerran.

Vuoden parhaat levyt, top 5:
Herra Ylppö & Ihmiset - Luuranko
Kotiteollisuus - Maailmanloppu
Manic Street Preachers - Rewind the Film
Viikate - Kymijoen lautturit
Doom Unit - III

Vuoden parhaat biisit, top 10:
Herra Ylppö & Ihmiset - Nokkostähti
Kotiteollisuus - Yötä vasten
Doom Unit - Get Away
Pearl Jam - Sirens
Manic Street Preachers - Rewind the Film
Viikate - Oi pimeys
The 69 Eyes - Lost Without Love
Biffy Clyro - Black Chandelier
Amorphis - The Wanderer
Hurts - Miracle
  
Vuoden parhaat keikat... (vuonna 2012 tää osio on ollut top 3, mutta emmää pysty!):
Herra Ylppö & Ihmiset - Club 45, Oulu
Maj Karma - Karmarock, Harjavalta
Kotiteollisuus - Sotkamon syke, Sotkamo
Apulanta - Bar Kino, Pori
Hurts - Ruisrock, Turku
Disco Ensemble - Porispere, Pori

Oli niin hieno keikkavuosi, että olisin voinut nimetä miljoona muutakin. Erityisen upea kokemus kokonaisuudessaan oli pariin kertaan hehkutettu Luuranko-kiertue viidellä keikallaan. Ruisrockissa näin ensimmäistä kertaa Editorsin, joka täytti odotukseni. Kotimaisista tuli vasta Sotkamon sykkeessä nähtyä ensimmäinen Nightwish-keikka, joka oli melkoinen show. Ja sitä ja tätä. Onneksi tää on oma blogi,ei oo sääntöjä.

Tapana on ollut nimetä myös vuoden kannalta tärkeäksi mainittavia biisejä, jotka saavat olla julkaistuja ihan koska vaan. Tässäpä muutama:
Herra Ylppö & Ihmiset - Särö
Maj Karma - Aavasaksa
The 69 Eyes - Feel Berlin
Pmmp - Pahvinaamari
Stam1na - Puolikas ihminen
Mokoma - Punamultaa

Apulanta / Pori Bar Kino / 5.12.2013

Täytyy myöntää, että odotin suurella innolla joulukuista Apulannan keikkaa. Pikkusiskoni saapui Joensuusta keikkaseuraksi, yhtye on hänelle yhtä tärkeä kuin itselleni.

Tämän keikan kohdalla aidosti harmittaa, etten laittanut heti ylös, mitä kaikkia helmiä siellä kuultiinkaan. Keikka oli pitkä, biisejä tuli kaikilta aikakausilta, niin megahittejä kuin vähemmän tunnettuakin tuotantoa. Aivan mielettömän hyvä kattaus ja energia. Törkeän hyvä keikka.

Ihan ehdotonehdotonehdoton kohokohta itselleni oli Kilpikonna! En ainakaan muista kuulleeni sitä ikinä ennen livenä, vaikka Apulannan keikkoja on tullut muutamia kymmeniä kierrettyä. Aivan ihana oli kuulla myös 0010. Nämä kaksi biisiä nimeän siis keikan huippuhetkiksi. 

Viikate / Harjavalta Night Factory / 30.11.2013

Viimeksi nähnyt Viikatteen Porisperessä, jonka jälkeen ilmestynyt uusin levy Kymijoen lautturit. Levy löytyy hyllystä, mutta olen ehtinyt perehtyä siihen harmillisen huonosti. 

Night Factory oli aivan täynnä! Harmillisesti se oli aivan täynnä humalaisia miesihmisiä, joista osaa tuntui kiinnostavan merkittävän paljon kanssaihmisten pahoinpitely. Jouduinkin lähes koko keikan ajan jännittämään, alkaako edessäni kunnon nyrkkitappelu. Häiriöherkkänä ihmisenä se kieltämättä vaikutti keikkaelämykseeni.

Bändi oli kuitenkin sangen hyvässä iskussa. Yleisö hienosti mukana. Saimmekin varsinaisen keikan lisäksi nauttia lukuisista ylimääräisistä kappaleista, kun bändiä innokkaasti taputeltiin lavalle ja huutaen kehotettiin soittamaan lisää. Encore-setistä löytyivätkin sitten omat suosikkini: Yökunnaat ja Kuu kaakon yllä. Nämä kun pääsee kuulemaan niin keikka saa helposti arvosanan "täydellinen". Joskin yleisön riitapukareiden toiminta mietitytti vielä kotonakin. Vähän vähemmän uhoa ensi kerralla, pyydän. 

Luuranko-kiertue

Ehkä jokseenkin erikoista lähteä muistelemaan syksyn sisältöä näin vuoden jo hyvän aikaa sitten vaihduttua, mutta joskus aika ei vaan ole kypsä aiemmin.
Kiertue siis osaltani käynnistyi Harjavallasta, kuten aiemmin kerroin.
Harjavallan jälkeen oli vuorossa Rauma. Rauman Domino, jossa en ollut aiemmin käynyt. Sain paikan eturivistä, kiinni lavasta, joka mukavan matala, tuoden bändin hyvin liki yleisöä. Ylppö kirjoitti itse keikan jälkeen, että oli aluksi hämmentynyt lavan pienuudesta, mutta yleisöön se ei kyllä välittynyt vaan tunnelma oli kohdallaan alusta asti.
Näin luonnollisestikin settilistan eturiviin ja voi ähh miten pettynyt ehdin olla, kun näin, että nokkostähti on vedetty yli, vaikka juuri minulle oli luvattu, että kyllä se Raumalla kuullaan. Olin kuitenkin ihan fiiliksissä jo Hääyöstä, jota Harjavallassa ei kuultu. Hääyön jälkeen tunnelma oli jotenkin niin hieno, että sen perään tullut Luuranko iski aivan käsittämättömällä tavalla. Ihastuin biisiin ihan totaalisesti. Tuli melkein biletettyä.
Ilokseni Ylppö totesi nähneensä yleisössä henkilön, jonka vaikutus Nokkostähti-kappaleeseen oli ollut niin merkittävä, ettei kappaletta voinut jättää soittamatta, ja niin kuulimme kuin kuulimmekin Nokkostähden. Taisi olla allekirjoittaneella kyyneleet silmissä. Kaikenkaikkiaan hieno ilta.

Rauman jälkeen olikin sitten vuorossa reissu Ouluun ja elämäni ensimmäinen klubikeikka Oulussa, Club 45:ssa. Ouluun sain keikkaseurakseni hyvän ystäväni, jolle Ihmisten tuotanto on kohtalaisen vierasta. Keikan yhteyteen sain miniloman ja tilaisuuden ottaa mukavan pienen humalatilankin keikkatorstain kunniaksi. Luuranko-kiertueeni ainut humalatila olikin sitten sitäkin laadukkaampi ja voi että miten nautinkaan kyseisestä illasta. Osaan pitää hauskaa selvinpäinkin, vähän pakkokin, kun 95% keikoista käyn vesilinjalla, mutta on se vaan hauska joskus vähän irrotella enemmänkin. Eturivissä tuli tanssittua ja fiilisteltyä kyllä niin täydellä sydämellä. Keikka oli pitkä, kaksi tuntia hauskanpitoa. Settilista törkeän hyvä. Ystäväni piti eniten Tulipäähippiäisestä. Ylppö puhui tomaateista.

Oulusta matkasin lauantaina junalla Joensuuhun, jonne saavuin vain reilu tunti ennen keikkaa. Ihmisten keikka oli Kerubissa, jossa nautimme pikkusiskoni kanssa vähän iltapalaa ennen varsinaisen keikan alkua. Kerubin yleisö olikin aika erilaista muun kiertueen yleisöön verrattuna, puhuen nyt siis tietysti vain niistä keikoista, joille itse pääsin osallistumaan. Paljon humalaisia naisia, joilla paljon asiaa. Myös harvinaisen paljon tönimistä ja kiukuttelua. Itseäni vähän harmitti myös lavan etäisyys yleisöstä, välissä oli festarityyppinen turva-alue. Silloin ei vaan pääse aivan samalla intensiteetillä hommaan mukaan. Olin välillä vähän hämmentynyt. Joensuun keikkakin oli kuitenkin joka tapauksessa varsin onnistunut ja nautinnollinen kokemus. Ylppö puhui taas tomaateista.

Syksyn Luuranko-kiertueen viimeinen keikkani oli luonnollisesti kotikentällä Porin Bar Kinossa. Vein Ylpölle tomaatin, kirsikkaversion. Porin keikkaan liittyi tiettyä eroahdistus-meininkiä, koska yhtäkkiä viidestä keikasta jäljellä olikin vain se yksi. Mutta Porin keikka oli ihana. Väkeä oli käsittämättömän vähän, mutta tunnelma oli lämmin. Lähimpänä kyynelien vierimistä poskille olin nimenomaan Porissa. Hääyö kuulosti siellä niin kauniilta ja Nokkostähti herkistää väkisinkin. Porin keikka oli ihanaa vastapainoa Kerubin hurjalle bilemeiningille.

Kokonaisuutena kiertue oli aikamoinen kokemus. Kaikki keikat olivat omanlaisiaan. Muutama ihminen kysyi minulta, mikä keikoista oli paras. Heti keikkojen jälkeen olisi ollut mahdotonta laittaa keikkoja mihinkään järjestykseen, mutta näin pari kuukautta myöhemmin voisin ehkä sanoa, että Oulu ja Pori. Oulussa löysin itsestäni hauskan bilettäjän ja Porissa sitten taas sai olla herkkänä.
Moneenkin kertaan näitä keikkoja kiertäessä kävi mielessä ajatuksia Ylpön rentoudesta, musiikkityylin muutoksista ja myös omasta muutoksesta keikkayleisön edustajana. Maj Karman keikoilla on saanut olla synkkä. Ylppökin on ollut synkkä. Ihmistenkin ekat levyt ja kiertueet olivat aika synkkiä. Synkkä on mulle helppoa ja ominaista. Nyt yhtäkkiä huomaan pitäväni ihan järjettömän paljon yhtyeestä, jonka nykytyyli on kaikkea muuta kuin synkkä. Se on oikeastaan tosi positiivinen. Porukka tulee bileisiin. Välillä se on vähän hämmentävää, mutta pääsääntöisesti se on ihan vaan hauskaa.

Olen aivan rakastunut Luuranko-levyyn, sen eri tyyleihin ja ulottuvuuksiin. Jokaisessa kappaleessa on jotain iskevää. Ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että päätin osallistua niin monelle kiertueen keikalle, vaikka se erityisesti taloudellista panostusta vaatikin reissuineen. Elämässä pitää kuitenkin tehdä nautintoa tuottavia asioita ja tämä levy kiertueineen todella toi syksyyn hienoa sisältöä.