Bullet For My Valentine / Pakkahuone, Tampere / 28.2.2014

Muistan, kun syystalvella radiosta tuli Riot ja tuumin siinä, että ei hemmetti, BFMV olis kyllä pakko nähä livenä. Biisin loputtua tuli mainos, jossa kerrottiin bändin saapuvan Suomeen ja vieläpä Tampereelle (Helsingissä ovat toki tänään). Se oli sitten sillä hyvä ja lipun ostin heti kun myyntiin tulivat.
Aikamoinen täpinä oli päällänsä viimeiset pari viikkoa. Kuuntelin Fever-levyn läpi noin kaksikymmentä kertaa.

Pakkahuone oli hyvinkin täynnä kun saavuin sinne vähän ennen yhdeksää. Toinen lämppäreistä lopetteli juuri. Kävin hakemassa juoman ja siirryin lavan edustalle oottelemaan. Aikataulun mukaan BFMV aloittaisi 21.30 ja tämän tyylisissä tapahtumissa aikataulut yleensä pitävät aika kivasti paikkansakin. Niin piti nytkin. Ennen bändin lavalletuloa kajahti ilmoille Thunderstruck.

Bändin oma settilista näytti tältä:
Raising Hell
Scream Aim Fire
Your Betrayal
All These Things I Hate (Revolve Around You)
4 words (To Choke Upon)
Temper Temper
The Last Fight (ensin akkarina ja sitten normaalina)
Bittersweet Memories
Dirty Little Secret
Medley, jossa Hand of Blood, Room 409, Hearts Burst Into Fire, Begging For Mercy, Riot
Waking the Demon
Pleasure and Pain
Ace of Spades (Motörhead-cover)
Tears Don't Fall

Keikka oli niiiiiin törkeän hyvä, että annan anteeksi Fever:in puuttumisen. Olin superiloinen Your Betrayalista, joka on noussut omaksi suosikiksi lähiaikoina (rrrakastan etenkin kohtaa "I was told to stay away, those two words I can't obey", sanoituksena ei kosketa mitenkään henkilökohtaisesti, mutta jostain syystä toi kohta vaan iskee lujaa). Hienoa oli myös se, että basisti viskaisi mulle lähes täyden vesipullonsa ja varjelinkin sitä kuin mikäkin teinityttö [oli hauska tilanne järkkärin kanssa keikan jälkeen, kun olin narikkajonossa ja oli pullo kädessä ja siinä vielä vettä. järkkäri katteli mua ja kysyin siltä, että mitäs tuumit? johka se vastas, että mikäs toi pullo on. räpsytin sitten, että sain tän basistilta. järkkäriä hieman hymyilytti ja sain pitää pulloni.] 
Yleisö oli tosi jees, bändi oli törkeen hyvä, kaikki vaan toimi. Vähän semmosta ison maailman show-meininkiä pienine taukoineen, vähän akkarijuttua välissä, kitaristi soitti yhessä välissä muutaman minuutin soolon niin että muu bändi oli poissa jne. Loistava energia. Ainakin ekat kymmenen riviä yleisöstä varmasti hiestä märkiä, niin paljon hypittiin ja huudettiin.
Keikan huippuhetkiksi voisin edellämainittujen lisäksi mainita vielä Raising Hell:in, joka oli livenä aivan järjettömän kova sekä The Last Fight:in akkariosion, jossa Matt sai esitellä laulutaitojaan kunnolla, ja kun siihen perään saatiin kuitenkin riehua vielä normiversiokin niin uhh.

Saa tehdä toinen Walesilais-yhtye aika kovan työn toukokuussa, että voittavat maamiehensä. Ja ylipäänsä mikä tahansa bändi saa vetää aikamoisen keikan, jos aikoo ylittää tän BFMV-vedon vuoden 2014 keikka -"kilpailussa".

This is a war that can never be won