keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kotiteollisuus / Olympia, Tampere / 13.10.2018

























Sain Kotiteollisuuden uuden levyn käteeni vasta perjantaina 12.10., joten ennen keikkaa kuuntelukertoja oli ehtinyt olla vasta kaksi. Levy vaatii vielä muutamia kuunteluja ennen kuin kerron siitä pidemmin mielipiteeni, mutta nyt jo tiedän, että nahkean alun jälkeen on kappaleesta 4 lähtien albumilla joukossa ihan mielettömiä helmiä, joihin tulen hurahtamaan täysin.  Jossain arvostelussa oli moitetta biisien pituudesta, enkä voi siihen kyllä millään tapaa yhtyä; yksikään sekunti ei tuntunut ylimääräiseltä. Todella tunnelmallista ja vaikuttavaa kitarointia.

Kotiteollisuutta Tampereella oli lämppäämässä oululainen Tuohimaa, joka soitti rennon ja energisen rokkikeikan. Tunnustauduin cd-levy -formaatin kannattajaksi ja sain siitä hyvästä kotiin vietäväksi Tuohimaan albumin. Suuri kiitos siitä!

Kotiteollisuuden keikka alkoi uuden levyn kappaleella Taakka. Taakka edustaa minulle sitä helmi-osastoa ja oli mieluinen avauskappale. Muutoin uusimmalta kuultiin keikalla Sädekehä (toimii huolella, ihan huippu) Kusipää, Järjen ääni ja Kyy povessa. Edellä mainitut kolme ovat sitä albumin nahkeaa alkupuolta, mutta mukavahan sitä on joka tapauksessa uutta kuulla livenä. Ja etenkin Kusipää on kyllä livenä paljon levyversiota parempi.
Ihan super-iloinen olin siitä, että KT soitti reilut 10v vanhan rallatuksensa Pää kylmänä. Kyseinen kappale oli Ralliraita-elokuvan tunnari ja tykkäsin sekä elokuvasta että biisistä kovasti. Olin bongannut instasta, että biisiä on nyt seteissä ollut ja varovaisesti toivoin, että se tulisi Tampereellakin. Kiittijee kun tuli! 
Lisäksi kuultiin ainakin Helvetistä itään, Helvetin hieno matka, Minä olen, Tämän taivaan alla, Raskaat veet, Vuonna 1 & 2, Kielletyn puun hedelmä, Jos sanon, Kivireki.

Tosi jees keikka. Soitto ja laulu kohdillaan ja bändillä jotenkin kokonaisuudessaan hyvä meininki. 

Erityismaininta valoille. Valoshow oli huikea. En ole hetkeen nähnyt yhtä hienosti kappaleisiin sovitettua. Etenkin Sädekehän ja Minä olen kohdalla valot oli aivan vau! Hienoa panostamista.  

Yleisöstä olisin voinut kirjoittaa paljon ja rumasti lauantai-iltana, mutta ehkä tiivistän ne fiilikset nyt pohdintaan; miksi tulla keikalle pilaamaan toisten fiilistä pelleilemällä? 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti