Amaranthe oli itselleni tuttu ainoastaan radiosta parin biisin verran, mutta kun kaverit kysyivät mukaan niin tottahan toki sitä oli lähdettävä. Keikka osui talvilomalleni eikä minua muutenkaan ole varsinaisen hankala ylipuhua Tampereelle. Muutaman musiikkivideon katsoin Youtubesta, mutta aika pienin ennakkotiedoin keikalle lähdin.
Amaranthessa on kolme laulajaa, joilla kaikilla oli erittäin hieno lavakarisma ja esiintyminen kaikinpuolin kohdillaan. Soitanta kuulosti vallan mallikkaalta ja laulu jopa niin hyvältä, että aloin melko pian jo epäillä laulavatko tyypit edes oikeasti vai tuleeko laulu nauhalta. Mutta ilmeisesti kyse oli ihan miksausteknisestä asiasta, lopputulos oli vain niin siloiteltua, että vastasi melkein levylaulantaa. Faniyleisö kävi aivan kuumana ja tunnelma oli mieletön, eli ilmeisesti asia ei kovin montaa muuta yleisön jäsentä hämmentänyt. Itse kuitenkin pidän enemmän aavistuksen livetunnelmaisemmasta soitannasta ja laulusta. Ei haittaa, meneekö joka ikinen nuotti aivan nappiin, pienet mokat eivät vähennä keikkanautintoa millään tavalla.
Bändi veti pitkän setin, joka sisälsi kaikki nämä radiosta ja netistä tutut kappaleet. Koska en itse tuntenut kuin murto-osan kappaleista, olin yhdessä vaiheessa melkolähellä tylsistyä hieman, sillä osaa tuotannosta oli vaikea erottaa jo kuullusta. Mutta bändin energia kuitenkin esti tylsistymisen ja loppufiilis keikasta oli oikein hyvä. Bändistä ei tullut suosikkiani, mutta olen erittäin tyytyväinen, että lähdin tähän yhtyeeseen livenä tutustumaan. Kokemus oli miellyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti