keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Disco Ensemble / Bar Kino / 12.4.

Olin erittäin positiivisesti yllättynyt Bar Kinon julkaistuaan kevään keikkakalenterinsa, kun sieltä löytyi Disco Ensemble, vaikka yhtye juuri syksyllä samaisessa paikassa nähtiinkin. Syksyn keikka oli aivan mieletön, ehkä siinä syy näin nopealle paluulle samaan keikkapaikkaan?
Bändiä oli lämppäämässä Neov, jota en kylläkään nähnyt kuin viimeisen kappaleen verran. Bändin olemuksen perusteella olisin voinut lyödä vetoa, että pojat tulevat Tampereelta, mutta onneksi en lyönyt, pojat tulevat Kuopijosta. No, ei siitä sen enempää.
Väkeä Kinossa näytti olevan todella nihkeästi. Ehdin jo mielessäni pohtia, oliko pääsiäisen jonosekoilu aiheuttanut joukkoboikotin ja vähentänyt keikalle ilmestyvien ihmisten määrää näin rajusti. Mutta kuinka ollakaan, jostain pimeistä nurkista sitä väkeä alkoi ilmestyä heti kun Disco Ensemble nousi lavalle. Ja sitten tanssittiin.
Energia yleisössä ja bändillä taas oikein hyvin kohdallaan. Arvioisin Disco Ensemblen suomalaisista livebändeistä ehdottomasti top kolmoseen. Olen nyt kaksi keikkaa heiltä nähnyt, eikä mikään muu yhtye saa (etenkään Poria) tanssimaan niinkuin DE. Itsellä meinasi loppua kohden panokset loppua kuumeisen olon vuoksi, mutta istumaan ei tältä keikalta voinut lähteä, korkeintaan vähän nojaamaan tolppaan tanssimisen edelleen jatkuessa.
Keikalla kuultiin ainakin We Might Fall Apart, Drop Dead Casanova, Bad Luck Charm, Headphones, White Flag For Peace, Spade Is the Anti-Heart, Your Shadow, Second Soul, Eartha Kitt, I've Seen the Future. Täytyisi varmaan jossain vaiheessa hankkia näiden koko tuotanto levyhyllyyn niin osaisi listata seuraavalta keikalta kaikki biisit. Ei huono suunnitelma.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Mikko Herranen / Amarillo / 6.4.

Bongasin viikko taaksepäin Facebookista Mikko Herrasen sivuilta maininnan siitä, että herra on tulossa Poriin. Pieni tonkiminen paljasti, että kyseessä on Big Jam! -tapahtuma Amarillossa, vieläpä ilmainen sellainen. Toki sinne piti sitten lähteä.
Herranen yhtyeineen soitti tällä kertaa täysin lainamusiikkia. Ohjelmistossa oli enimmäkseen 90-luvun grungea, eli Alice In Chainsia, Nirvanaa, Soundgardenia ja Silverchairia. Bonusvetona Herranen esitti myös Voice of Finland -"bravuurinsa" eli Foo Fightersin Pretenderin. Ihan kaikkea grungetuotantoa en tunnistanut, mutta valtaosa oli entuudestaan tuttua. Ja hyvinhän se Herrasen ääni tuon tyyliseen matskuun sopii.
Tämäntyylistä kattausta ei näin hyvin toteutettuna ihan kauhean usein näe, joten ei muuta voi kuin antaa pisteet bändille onnistuneesta keikasta. Mieleenpainuvin hetki keikasta taisi olla illan viimeinen biisi, jonka Herranen esitti yksin, muun yhtyeen jo poistuttua lavalta. Kyseessä oli Nirvanan Something In the Way.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Dead City Hooligans & Klamydia / Bar Kino / 31.3.2013

Näin Dead City Hooligansit livenä Pori On the Rocksissa viime kesänä ja ihastuin tyyppien energiseen tatsiin. Kun sitten näin keikkailmoituksen DCH:sta ja Klamydiasta pääsiäisenä, oli melko itsestäänselvää, että raahaudun paikan päälle.
Epäonnekseni Kinolla oli tällä kertaa poikkeuksellisen pahoja ongelmia jonotussysteemissa. Saavuin paikalle 22.35, kun Dead City Hooligansien keikan aloitusajaksi oli ilmoitettu klo 23.00. Jono oli n. 200m pitkä silloin. Sisälle otettiin porukkaa todella verkkaista tahtia ja pakkasessa odottaminen venyi ja venyi. Pääsin sisälle lopulta klo 23.25, jolloin Dead City Hooligans oli soittanut jo 20 minuuttia. Ehdin siis nähdä bändiltä vain viimeiset kaksi biisiä. Harmitti, mutta minkäs teet. Näiden kahden viimeisen biisin perusteella keikka oli varmaan ollut mielettömän hyvä, ainakin meininki oli hyvinkin kohdallaan.

Illan pääesiintyjä, Klamydia, on itseasiassa yhtye, jota olen joskus suorastaan vihannut. Tässä iän karttuessa suhtautuminen on kuitenkin loiventunut ja lähiaikoina on ollut pakko myöntää, että onhan niillä aivan pirun kovaa tuotantoa. Mitään ihmeempiä odotuksia keikan suhteen ei sinänsä ollut, joskin arvelin, että hauskaa tulee varmasti olemaan. Ja niinhän olikin. Paljon hittejä, yleisö todella hyvin mukana, porukalla hymyt naamalla, yhteislaulua ja tanssia. Mukavan rento meininki ja pieni ripaus punkkia. Todella mukava ilta ja hyvä keikka. Vieläkin soi päässä Nina Autio.

Amaranthe / Klubi, Tampere / 13.3.2013

Amaranthe oli itselleni tuttu ainoastaan radiosta parin biisin verran, mutta kun kaverit kysyivät mukaan niin tottahan toki sitä oli lähdettävä. Keikka osui talvilomalleni eikä minua muutenkaan ole varsinaisen hankala ylipuhua Tampereelle. Muutaman musiikkivideon katsoin Youtubesta, mutta aika pienin ennakkotiedoin keikalle lähdin.

Amaranthessa on kolme laulajaa, joilla kaikilla oli erittäin hieno lavakarisma ja esiintyminen kaikinpuolin kohdillaan. Soitanta kuulosti vallan mallikkaalta ja laulu jopa niin hyvältä, että aloin melko pian jo epäillä laulavatko tyypit edes oikeasti vai tuleeko laulu nauhalta. Mutta ilmeisesti kyse oli ihan miksausteknisestä asiasta, lopputulos oli vain niin siloiteltua, että vastasi melkein levylaulantaa. Faniyleisö kävi aivan kuumana ja tunnelma oli mieletön, eli ilmeisesti asia ei kovin montaa muuta yleisön jäsentä hämmentänyt. Itse kuitenkin pidän enemmän aavistuksen livetunnelmaisemmasta soitannasta ja laulusta. Ei haittaa, meneekö joka ikinen nuotti aivan nappiin, pienet mokat eivät vähennä keikkanautintoa millään tavalla.

Bändi veti pitkän setin, joka sisälsi kaikki nämä radiosta ja netistä tutut kappaleet. Koska en itse tuntenut kuin murto-osan kappaleista, olin yhdessä vaiheessa melkolähellä tylsistyä hieman, sillä osaa tuotannosta oli vaikea erottaa jo kuullusta. Mutta bändin energia kuitenkin esti tylsistymisen ja loppufiilis keikasta oli oikein hyvä. Bändistä ei tullut suosikkiani, mutta olen erittäin tyytyväinen, että lähdin tähän yhtyeeseen livenä tutustumaan. Kokemus oli miellyttävä.

CMX / Bar Kino / 1.3.2013

CMX:n keikka oli tämän keikkavuoden ensimmäinen. Kyllä, tammikuu ja helmikuu menivät täysin keikattomasti. Tarjonta oli heikkoa lähiseudulla, eikä kauemmas tehnyt niin mieli nyt lähteä. Kaikki suosikit keikkatauolla tai ulkomailla soittamassa.

Bändi tarjoilikin sitten aikamoisen setin. Soitantaa riitti yli kaksi tuntia. Yleensä katson keikat aina "seisomakatsomosta", mutta nyt oli pakko antaa periksi ja mennä istumaan puolen välin tietämillä, kun selkä alkoi ilmoitella itsestään. Biisilistaa on aivan mahdoton muodostaa, kappaleita kun tuohon reiluun kahteen tuntiin mahtuu melkoinen määrä. Pari biisiä kuitenkin muistan keikalta edelleen kirkkaasti, eli ne tekivät selvästi tällä kertaa jossain määrin suurimman vaikutuksen. Kyseiset vedot olivat Kultanaamio ja Sillanrakentaja.