Keikkatunnelmat pitäisi vuodattaa aina melko pian keikan jälkeen. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Karmarockista kolme viikkoa.
Joskus keväällä sai itkeä pienet ilon kyyneleet kun selvisi, että Maj Karma esiintyy taas Karmarockissa. Ei sitä itsestäänselvyytenä uskalla pitää nimittäin. No, sen tietää sitten, että jos bändiä näkee vaan kerran vuodessa niin siihen liittyy aina ihan julmettu tunnelataus. Ja se on jostain syystä melko negatiivinen. En ole ihan päässyt selvyyteen siitä miksi. Ensin täytyy stressata viikkokausia, että ei kai iske hyppykuppaa, ei kai tule jotain estettä. Tämä jännitys poistuu vasta, kun tie eturiviin tai lähelle on varmistettu. Tänä vuonna ennen Maj Karmaa olisi esiintynyt olutteltassa Olavi Uusivirta, mutta eturiviahdistus vei voiton ja Olavi jäi näkemättä.
Sitten se hetki, kun bändi vihdoin kiipeää lavalle. Ajatus on suunnilleen se, että ei helvetti. Nyt ne soittaa tunnin ja sitten tää on taas tässä. En jotenkin päässyt tänä vuonna siitä ajatuksesta yli. Viime vuonna oli parempi fiilis. Tosin viimevuotinen fiilis oli sinänsä aika raskas, koska se oli sellainen "Mikään ei voi tuntua niin hyvältä kuin tässä oleminen just nyt". Arki ahdistaa huolella sellasen keikan jälkeen. Onneksi vaan hetken, mutta kuitenkin.
Mutta joo. Keikka oli loistava, mitäpä muutakaan. Mä silti toivoisin nyt jo oikeasti todella kovasti sitä, että Maj Karma tekisi oikeen kunnon kiertueen. Sillon keikoista pystyisi nauttimaan ihan eri tavalla.
Maj Karman setti näytti tältä:
Kyynel
Rukous
Salama
Vikaa odotellessa
Hän puhuu kuin noituisi
Luovuttanut enkeli
Hullu huutaja
Sodankylä
Kokki, varas, vaimo, rakastaja
Attentaatti
Ukkonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti