Ja se setti män näin:
Kouvostoliiton laulu, I säk.
Elämä kuin
Kravattipakko
Eräs kaunis päivä
Avoimen maan äärellä
Tanssi
Aaveissa vainko olet mun
Routakasakka / Hallamaatuska
Korpi
Viina, terva & hauta
Mies, joka nolasi Kouvolan
Synkkä ventti
Kuolleen miehen kupletti
Oi pimeys
Tervaskanto
Yökunnaat
Pohjoista viljaa
Kuu kaakon yllä
Odotukset olivat suuret, vaan niin ne ylitettiin. Loistava tunnelma, mielettömän taidokasta soitantaa ja hienoja poimintoja. Rohkeamminkin olisi toki voinut poimia, mutta inhimillisesti ajatellen toki yhtyeelle helpompaa, että osa setistä on ns. peruskauraa, joka ei kovin suurta etukäteistreeniä vaadi. Yleisö oli aivan hurmoksessa Routakasakka / Hallamaatuskasta. Ihmiskeholle tapahtuu outoja asioita, kun on samaan aikaan hiki ja toistuvat kylmät väreet.
Ilta oli tunteikas, eikä kuivin silmin säästytty. Kitaroinnit olivat välillä sellaisissa sfääreissä, ettei voinut olla miettimättä sitä, että lavalla seisoo yksi tämän maan taitavimmista muusikoista. Järjetöntä, tajunnan räjäyttävää.
Uskon, että ilta oli yhtyeelle itselleenkin oikein mielekäs. Laina-pianisti Päivi Federleyn taiturointi oli mukava lisämauste ja pystyn helposti palauttamaan mieleeni kauniit koskettimien kaiut Eräs kaunis päivä -liveversiosta.
Kuu kaakon yllä on itselleni todella tärkeä ja merkityksellinen levy ja nämä juhlat olivat mahtavat. Kiitos yhtye ja kiitos kanssayleisö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti