Rakastan.
Avausraita - täydellinen. Lopetusraita - täydellinen. Näiden väliin mahtuu monenlaista, erilaisiin tunnelmiin.
Olen niin tyytyväinen. Kiitos RadioRock tästä "keskiyön ensisoitosta".
perjantai 27. syyskuuta 2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
Kotiteollisuus / Bar Kino / 5.9.2013
Bar Kino ilmoitti jokin aika sitten siirtävänsä keikat takaisin torstaille ja vähentävänsä merkittävästi livekeikkojen määrää. Ensireaktio oli järkytys, mutta syksyn esiintyjälista korjasi haavat hetkessä.
Ensimmäisenä vuorossa Kotiteollisuus.
Olen kuunnellut uuden levyn muutaman kerran läpi ja pidän siitä paljon. Itseasiassa se on lempilevyni sitten Iankaikkisen, jonka ilmestymisestä nyt on jo kuitenkin seitsemän vuotta. Jos kaikkia Kotiteollisuuden levyjä miettii, niin suosikkini ovat Tomusta ja tuhkasta, Kuolleen kukan nimi ja Helvetistä itään. Noiden jälkeen sitten Iankaikkinen ja Maailmanloppu. No mutta joo. Hyvillä mielin keikalle siis, kun uusi levy miellyttää.
Settilista löytyy autostani, kojelautaan teipattuna, mutta muistaisinkohan sen vielä ulkoakin. Sieltä löytyi ainakin Jos sanon, Kädessäni, Valtakunta, Helvetistä itään, Kivireki, Iankaikkinen, Lemminkäisen laulu, Raskaat veet, Pahanilmanlinnut, Maailmanloppu, Musta kuu, Silmä silmästä, hammas hampaasta, Yötä vasten, Hyvien puolella, Outoja aikoja, Mennyttä miestä.
Meinasin heittää pari muutakin joukkoon, mutta koska olen kuunnellut tänään Kotiteollisuutta niin voi olla, että ne pari muuta ovat ujutuksia sieltä kuuntelulistalta. Noista yllämainituista olen ainakin täysin varma.
Ostin pitkästä aikaa keikan jälkeen myös bändituotteen ja olen nyt Maailmanloppu-hupparin omistaja.
Tässä vielä pari kuvaa keikalta. Niistä varmaan selviää sijaintini melko hyvin.
Autostani löytyvä settilistakin kuvassa. Bändin miehet muuten joivat noista heille ostetuista shoteista tasan yhden. Tai siis Hongisto joi. Sinne ne loput shotit jäivät keikan jälkeen lavalle, toivottavasti joku korjasi ne parempaan talteen. Minä nappasin pelkän paperin.
Ensimmäisenä vuorossa Kotiteollisuus.
Olen kuunnellut uuden levyn muutaman kerran läpi ja pidän siitä paljon. Itseasiassa se on lempilevyni sitten Iankaikkisen, jonka ilmestymisestä nyt on jo kuitenkin seitsemän vuotta. Jos kaikkia Kotiteollisuuden levyjä miettii, niin suosikkini ovat Tomusta ja tuhkasta, Kuolleen kukan nimi ja Helvetistä itään. Noiden jälkeen sitten Iankaikkinen ja Maailmanloppu. No mutta joo. Hyvillä mielin keikalle siis, kun uusi levy miellyttää.
Settilista löytyy autostani, kojelautaan teipattuna, mutta muistaisinkohan sen vielä ulkoakin. Sieltä löytyi ainakin Jos sanon, Kädessäni, Valtakunta, Helvetistä itään, Kivireki, Iankaikkinen, Lemminkäisen laulu, Raskaat veet, Pahanilmanlinnut, Maailmanloppu, Musta kuu, Silmä silmästä, hammas hampaasta, Yötä vasten, Hyvien puolella, Outoja aikoja, Mennyttä miestä.
Meinasin heittää pari muutakin joukkoon, mutta koska olen kuunnellut tänään Kotiteollisuutta niin voi olla, että ne pari muuta ovat ujutuksia sieltä kuuntelulistalta. Noista yllämainituista olen ainakin täysin varma.
Ostin pitkästä aikaa keikan jälkeen myös bändituotteen ja olen nyt Maailmanloppu-hupparin omistaja.
Tässä vielä pari kuvaa keikalta. Niistä varmaan selviää sijaintini melko hyvin.
Autostani löytyvä settilistakin kuvassa. Bändin miehet muuten joivat noista heille ostetuista shoteista tasan yhden. Tai siis Hongisto joi. Sinne ne loput shotit jäivät keikan jälkeen lavalle, toivottavasti joku korjasi ne parempaan talteen. Minä nappasin pelkän paperin.
Porispere 2.-3.8.2013
Kuinka onnekas on ihminen, jonka "kotikaupungissa" järjestetään tällainen tapahtuma? Erittäin.
Viime vuoden joulukuussa pääsin kolmelle the 69 eyesin keikalle. Sen jälkeen kaiho ja kaipuu bändiä kohtaan oli aika mieletön. Uusin levy on tullut kuunneltua parikymmentä kertaa. Oli siis tunnelma melko korkealla kun selvisi, että esiintyvät Porisperessä perjantaina. Tämän onnen lisäksi samalle päivälle osui yksi toinen suosikkini, Viikate.
Viikatteen keikka oli vuorossa ensimmäisenä, jo klo 15.15. Aurinko paistaa porotti, lämpöä oli varmaan liki +30 auringossa. Minulla juuri fiksailtu tatuointia ja sen kunniaksi pitkähihainen musta paita. Meinasi tulla tokarivissä kuuma! Vaan se ei haitannut. Viikate oli vetänyt tosi paljon porukkaa, josta olin erittäin hyvilläni. Ansaitsevat kyllä suuren yleisön.Taattua laatua, uuden levyn biisejä ja vanhaa tuttua. Tosi jees.
Vähän illemmalla oli sitten vuorossa kauan odotettu The 69 Eyes. Keikka alkoi kappaleella Love Runs Away, jolloin olin jo saanut kaiken, mitä toivoinkin. Keikasta tarttui kokoelmiini muistoksi rumpukapula, tämän yhtyeen ensimmäinen. En pysty analysoimaan tätä keikkaa sen tarkemmin, se oli vaan täyttä rakkautta.
Muista päivän yhtyeistä tuli katsastettua Turmion Kätilöt, Suicidal Tendensies ja Michael Monroe. Turmion Kätilöt oli superjees, kunnon discomeininki. Suicidal Tendensies ei oikeen uponnut meikäläiselle, vaikka faninsa selkeästi olivat keikkaan tyytyväisiä ja pistivät kunnon meiningit pystyyn. Michael Monroeta en jaksanut katsoa koko keikkaa, kun iski jo väsymys ja piti lähteä kotia kohti. Ilmeisesti muukin yleisö oli jo melko väsähtänyt, sillä yleisön puolelta tunnelma oli jotenkin pliisu.
Lauantaina päivän aloitti CMX. Viimeksi olin nähnyt näiltä festarikeikan joskus 2000-luvun alussa, sen jälkeen vaan klubikeikkoja. Hienostihan se toimi kauniina kesäpäivänäkin. Tältä keikalta on helppo nimetä ehdoton tähtihetki, se oli minulle Puuvertaus.
Eniten odotin lauantailta Disco Ensembleä. Uskalsin tunkea itseni eturiviin, onneksi. Disco Ensemble on maailman parasta ryhmäliikuntaa. Hypin ja pompin enemmän kuin missään jumppatunnilla ikinä. Samalla kun vielä laulaa ja huutaa, niin eikös se jo täytä kaikki aerobisen liikunnan kriteerit? Oli törkeen hienoa ainakin.
Von Hertzen Brothers oli tapansa mukaan ammattitaitoinen pläjäys. Jukka Poika sai lanteet keinumaan ja myönnän laulaneeni varmaan 80% keikasta mukanakin. Syytän tästä ensisijaisesti työkavereita, vaikka Jukka Poika nyt on kyllä aina kuulunut niihin ei-yhtään-mun-genren artisteihin, joista kuitenkin pidän.
Illan viimeinen esiintyjä oli Eppu Normaali, josta en suoraan sanottuna pidä yhtään. Livenä kuitenkin oli näkemisen arvoinen. Biisit heräsivät aivan uudella tavalla eloon, eikä niitä puuduttanut kuunnella. Ei huono.
Kokonaisfiilis viikonlopusta oli haikea, mutta onnellinen. Kesän viimeinen festari, etenkin The 69 Eyesiin liittyvä eroahdistus, kuitenkin tyytyväisyys siihen, miten hieno viikonloppu oli ollut. Porisperelle järjestelyistä ja tunnelmasta kymmenen pistettä.
Viime vuoden joulukuussa pääsin kolmelle the 69 eyesin keikalle. Sen jälkeen kaiho ja kaipuu bändiä kohtaan oli aika mieletön. Uusin levy on tullut kuunneltua parikymmentä kertaa. Oli siis tunnelma melko korkealla kun selvisi, että esiintyvät Porisperessä perjantaina. Tämän onnen lisäksi samalle päivälle osui yksi toinen suosikkini, Viikate.
Viikatteen keikka oli vuorossa ensimmäisenä, jo klo 15.15. Aurinko paistaa porotti, lämpöä oli varmaan liki +30 auringossa. Minulla juuri fiksailtu tatuointia ja sen kunniaksi pitkähihainen musta paita. Meinasi tulla tokarivissä kuuma! Vaan se ei haitannut. Viikate oli vetänyt tosi paljon porukkaa, josta olin erittäin hyvilläni. Ansaitsevat kyllä suuren yleisön.Taattua laatua, uuden levyn biisejä ja vanhaa tuttua. Tosi jees.
Vähän illemmalla oli sitten vuorossa kauan odotettu The 69 Eyes. Keikka alkoi kappaleella Love Runs Away, jolloin olin jo saanut kaiken, mitä toivoinkin. Keikasta tarttui kokoelmiini muistoksi rumpukapula, tämän yhtyeen ensimmäinen. En pysty analysoimaan tätä keikkaa sen tarkemmin, se oli vaan täyttä rakkautta.
Muista päivän yhtyeistä tuli katsastettua Turmion Kätilöt, Suicidal Tendensies ja Michael Monroe. Turmion Kätilöt oli superjees, kunnon discomeininki. Suicidal Tendensies ei oikeen uponnut meikäläiselle, vaikka faninsa selkeästi olivat keikkaan tyytyväisiä ja pistivät kunnon meiningit pystyyn. Michael Monroeta en jaksanut katsoa koko keikkaa, kun iski jo väsymys ja piti lähteä kotia kohti. Ilmeisesti muukin yleisö oli jo melko väsähtänyt, sillä yleisön puolelta tunnelma oli jotenkin pliisu.
Lauantaina päivän aloitti CMX. Viimeksi olin nähnyt näiltä festarikeikan joskus 2000-luvun alussa, sen jälkeen vaan klubikeikkoja. Hienostihan se toimi kauniina kesäpäivänäkin. Tältä keikalta on helppo nimetä ehdoton tähtihetki, se oli minulle Puuvertaus.
Eniten odotin lauantailta Disco Ensembleä. Uskalsin tunkea itseni eturiviin, onneksi. Disco Ensemble on maailman parasta ryhmäliikuntaa. Hypin ja pompin enemmän kuin missään jumppatunnilla ikinä. Samalla kun vielä laulaa ja huutaa, niin eikös se jo täytä kaikki aerobisen liikunnan kriteerit? Oli törkeen hienoa ainakin.
Von Hertzen Brothers oli tapansa mukaan ammattitaitoinen pläjäys. Jukka Poika sai lanteet keinumaan ja myönnän laulaneeni varmaan 80% keikasta mukanakin. Syytän tästä ensisijaisesti työkavereita, vaikka Jukka Poika nyt on kyllä aina kuulunut niihin ei-yhtään-mun-genren artisteihin, joista kuitenkin pidän.
Illan viimeinen esiintyjä oli Eppu Normaali, josta en suoraan sanottuna pidä yhtään. Livenä kuitenkin oli näkemisen arvoinen. Biisit heräsivät aivan uudella tavalla eloon, eikä niitä puuduttanut kuunnella. Ei huono.
Kokonaisfiilis viikonlopusta oli haikea, mutta onnellinen. Kesän viimeinen festari, etenkin The 69 Eyesiin liittyvä eroahdistus, kuitenkin tyytyväisyys siihen, miten hieno viikonloppu oli ollut. Porisperelle järjestelyistä ja tunnelmasta kymmenen pistettä.
Karmarock 27.7.2013
Vuoden odotetuin tapahtuma. Voin nyt kaksi kuukautta myöhemmin todeta, että ensitunnelmani keikan jälkeen oli oikea - Maj Karman tämän vuoden keikka Karmarockissa oli yksi suosikeistani Maj Karman Karmarock-keikoista. Voiko vaikeammin enää asiaa ilmaista? Olin todella tyytyväinen siihen, etten tuntenut tällä kertaa mitään painetta tilaisuudesta, vaan pystyin nauttimaan siitä ja olo oli vallan rento. Bändi oli hyväntuulinen ja keikka jotenkin harvinaislaatuisen letkeä. Ylppö oli hymyileväinen ja bändillä vaikutti muutenkin olevan kivaa. Olivat tehneet edellisenä iltana uuden kappaleen, jonka nimeä en arvatenkaan enää muista, mutta helkkarin hyvä biisi se oli.
Settilista oli festarityyliin melkoinen hittikimara, mutta tällä keikktahdilla niihin hitteihinkään ei todella pääse kyllästymään ja olihan siellä joukossa sitten muutakin; Sid ja Nancy, Taivaanvuohi ja oma suosikkini Pohjola.
Settilista oli festarityyliin melkoinen hittikimara, mutta tällä keikktahdilla niihin hitteihinkään ei todella pääse kyllästymään ja olihan siellä joukossa sitten muutakin; Sid ja Nancy, Taivaanvuohi ja oma suosikkini Pohjola.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)