Peloton enkeli avasi keikan Harjavallassa viikko sitten. Voiko sanoa kauan odotettu, vaikka tämä uusi levy ja kiertue mukavan nopeasti edellisen jälkeen tulivatkin? Päätän, että voi. Kyseessä oli siis kauan odotettu Luuranko-kiertueen itselleni ensimmäinen keikka. Keikkapaikassa käynyt kerran aiemmin, silloinkin Ihmisten keikalla. Harjavallassa tuntuu olevan ihan perusjees-meininki, ainakin Ylppöön liittyvissä tapahtumissa. Kai sinne tulee aina hyvä prosentti niitä vanhoja tuttuja katsastamaan menoa.
Asettauduin eturiviin ja näin siitä kokoajan biisilistan. Harmikseni sieltä tehtiin kaksi hyppäystä, ilmeisesti turhan tiukan aikataulutuksen takia. Väliin jäivät uuden levyn kauniit kappaleet Hääyö sekä ehkä oma suosikkini uudelta levyltä Nokkostähti. Nokkostähden suhteen piti laittaa ihan palautettakin ja se tosiaan kuuluu normaalisti kyllä ohjelmistoon. Jotain ekstra-odotettavaa siis jatkoa ajatellen.
Settilistaan kuului onneksi viime vuoden parhaan kappaleen -palkinnon (blogissani ollut listaus) saanut Särö. Rakastan sitä kappaletta.
Särö ei kuitenkaan vienyt illan paras hetki -palkintoa, sen vei Älä etsi minua. Jestas mikä intensiteetti! Aivan mieletöntä. Kappale aukesi tuon esityksen myötä itselleni aivan uudella tasolla ja nousi ehdottomasti suosikkieni joukkoon uudelta levyltä.
Keikan biisit (järjestys ei oikea):
Peloton enkeli
Särö
Buu
Pojat ei tanssi
Supersankar
Sata vuotta
Lista hämähäkkimiehen vihollisista
Mustat hevoset
Älä etsi minua
Ikuiset
Mies murtuu
Tulipäähippiäinen
ÄRRRRR
Luuranko
Horros
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti