Herra Ylppö & Ihmiset / Harjavalta Night Factory / 19.10.2013

Vaikka aina ei kotia näy niin peloton enkeli vierellä käy

Peloton enkeli avasi keikan Harjavallassa viikko sitten. Voiko sanoa kauan odotettu, vaikka tämä uusi levy ja kiertue mukavan nopeasti edellisen jälkeen tulivatkin? Päätän, että voi. Kyseessä oli siis kauan odotettu Luuranko-kiertueen itselleni ensimmäinen keikka. Keikkapaikassa käynyt kerran aiemmin, silloinkin Ihmisten keikalla. Harjavallassa tuntuu olevan ihan perusjees-meininki, ainakin Ylppöön liittyvissä tapahtumissa. Kai sinne tulee aina hyvä prosentti niitä vanhoja tuttuja katsastamaan menoa.

Asettauduin eturiviin ja näin siitä kokoajan biisilistan. Harmikseni sieltä tehtiin kaksi hyppäystä, ilmeisesti turhan tiukan aikataulutuksen takia. Väliin jäivät uuden levyn kauniit kappaleet Hääyö sekä ehkä oma suosikkini uudelta levyltä Nokkostähti. Nokkostähden suhteen piti laittaa ihan palautettakin ja se tosiaan kuuluu normaalisti kyllä ohjelmistoon. Jotain ekstra-odotettavaa siis jatkoa ajatellen.

Settilistaan kuului onneksi viime vuoden parhaan kappaleen -palkinnon (blogissani ollut listaus) saanut Särö. Rakastan sitä kappaletta.

Särö ei kuitenkaan vienyt illan paras hetki -palkintoa, sen vei Älä etsi minua. Jestas mikä intensiteetti! Aivan mieletöntä. Kappale aukesi tuon esityksen myötä itselleni aivan uudella tasolla ja nousi ehdottomasti suosikkieni joukkoon uudelta levyltä.

Keikan biisit (järjestys ei oikea):
Peloton enkeli
Särö
Buu
Pojat ei tanssi
Supersankar
Sata vuotta
Lista hämähäkkimiehen  vihollisista
Mustat hevoset
Älä etsi minua
Ikuiset
Mies murtuu
Tulipäähippiäinen
ÄRRRRR
Luuranko
Horros

?

Tunnetko sinäkin surumielisyyttä, ihan syyttä
Tunnetko sinäkin melankolian anatomian
Tunnetko sinäkin surumielisyyttä, ihan syyttä
Tunnetko sinäkin vetovoiman valtaisan 

Doom Unit / Monttu / 27.9.2013

Tämä yhtye on minulle tuttu oikeastaan vain ja ainoastaan RadioRockin kautta. Se, mitä olen kuullut, on kuitenkin vakuuttanut siinä määrin, että tokihan nämä piti livenäkin käydä kuulostelemassa.
Monttu on harmillisen aliarvostettu keikkapaikka. Tai en tiedä onko se aliarvostettu, lähinnä ehkä ihmisillä on turhia ennakkoluuloja sitä kohtaan. Joskus itsekin mietin, että moinenkohan räkälä se on, mutta kun ei se ole sitä yhtään. Vallan leppoisa tunnelma siellä on ja kivat puitteet. Ensimmäisen kerran kun rohkenee mukaan niin varmasti tulee toisenkin kerran. Toivoisinkin Montun saavan enemmän kävijöitä keikkailtoihinsa, jotta niitä jatkossakin järjestettäisi.
No mutta niin. Bändi oli tosi jees! Pidin jokaisesta kappaleesta ja tunsin enemmän biisejä kuin olin arvannutkaan. Uusimman sinkun kuulin ekaa kertaa keikalla, tykästyin siihen heti ja nyt onkin ollut mukava kuulla sitäkin radiosta. Joulupukki vois vaikka tuua mulle näiden uusimman levyn.


--------------------------------------------------------------------------------------------
PS. En tajua, miten en ole kirjoittanut Karmarock-postaukseeni mitään Ismo Alangosta! Olin silläkin keikalla ja Ismo oli aivan huippu. Tarkoituksena oli kyllä selostaa sekin tänne, mutta jossain Maj Karma -pöllyissä se sitten vissiin unohtui. Tänä aamuna tuli radiosta Peltirumpu ja siinä kohtaa aloin miettiä, että hetkonen,onko tosiaan käynyt näin. Tämä Karmarockin keikka oli vasta elämäni toinen Ismo Alangon keikka, ensimmäinen oli Qstockissa 2008, joten olisi sitä nyt vähän pitänyt hehkuttaa. Nyt en muista kyllä enää tarpeeksi mitään kunnon raporttia varten. Hyvä se oli.