perjantai 7. toukokuuta 2021

Pitkästä aikaa.

Elämässä tapahtuu niin paljon, mutta niin vähän livemusiikkia. Stam1nan levyjulkkari-striimikeikka tuli toki jorattua mukana, kuten myös Apulannan vappukeikka, mutta muuten on ollut sangen hiljaista. Ikävä on aivan järjetön. Olen miettinyt tänä livettömänä aikana todella paljon musiikin merkitystä. Tapahtuma-alan ahdingossa on paljon puhuttu kulttuurin merkityksestä, mutta luulen kuitenkin, että suuri osa ei sitä ihan oikeasti kokonaisuudessaan hahmota. Siis sitä, kuinka kokonaisvaltaisesti musiikki vaikuttaa monien elämään. Psyykkisen terveyden lisäksi vaikutukset fyysiseen terveyteen ovat varmasti monella kiistattomat. Livekeikalla käyminen on liikuntaa! Terveyshyödyt jäävät toki vähän vähäisemmäksi, jos keikan aikana kuluu alkoholia kaksin käsin, mutta meillä vesilasia pääsääntöisesti kannattelevilla niitä kertyy kyllä runsaasti. Viime kesän Rock in the Cityn perjantaipäivänä askeleita kertyi 22 kilometrin verran. Voin kertoa, että missään muussa kontekstissa minua ei saa kävelemään yhden päivän aikana tuollaista kilometrimäärää. Sen lisäksi, että musiikki tekee hyvää sielulle ja ruumiille, se tekee hyvää sosiaalisesti. Monilla keikoilla yhteisöllisyys on käsin kosketeltavaa. Saman henkiset ihmiset ovat kokoontuneet yhteen nauttimaan musiikista. Keikoilla saa parhaimmillaan elinikäisiä ystäviä. Musiikin kautta voi saada itselleen perheen.
Muusikot ja muut kulttuuri- ja tapahtuma-alan ihmiset tekevät todella arvokasta työtä. Heidän ansiostaan moni on hengissä, monella tavalla. Toivon, että alan ammattilaisilla on voimia ja mahdollisuus jatkaa sitten, kun koronatilanne hellittää niin, että meillä on mahdollisuus taas tavata livenä.
Olette ajatuksissa, olette tärkeitä.

Tämän kirjoituksen taustasoittis:

Sara - Se osa joka rikkoo
Maj Karma - 101 tapaa olla vapaa
AvAciA - Kiveen kirjoitettu
Atomirotta - Ne rykii kel on räkää
Raaka-Aine - Ihmisenä täysi paska
Sarparanta - Aavemaisemaa