Keikka oli loppuunmyyty, mutta melko myöhään saapuneinakin saimme onneksi paikan tokarivistä suoraan Miikan edestä. Heti keikan alussa räjähti. Koko keikka oli yksi iso pitti! Mietin noin miljoona kertaa, että paljonkohan ihmisen nivelet kestävät sivusuuntaista osumaa, mutta onneksi sain todeta, että paljon. Välillä kävi kipeääkin ja ehkä vähän mietitytti, että onko tämä nyt varmasti kivaa, mutta toisaalta oli niin äärettömän siistiä olla osana tuollaista hurmosta, että ei siitä nyt voinut sivummallekaan siirtyä. Eli koko keikka riehuttiin. Hiki virtasi samaan tyyliin kuin kesän festareille 30 asteen helteillä. Keikan jälkeen näki aika hyvin, ketkä olivat olleet eturivin tuntumassa. Nyt, kun ei tarvitse enää olla huolissaan keikan aikaisesta eloonjäämisestä, voi todeta, että oli ihan sairaan hienoa. Yksi parhaista keikkakokemuksista koskaan. Hauskanpitoa helpotti tieto siitä, että kyseinen keikka ei olisi se ihan viimeinen Disco Ensemblen keikka osaltani. Tietenkin muutamassa kohtaa oli kyyneleet silmissä, mutta olo ei tuntunut epätoivoiselta eikä fiilis todella ollut alakuloinen, vaan hyvät oli juhlat.
Keikalla kuultiin:
Intro
Drod Dead Casanova
Magic Recoveries
Second Soul
Das Boot
Eartha Kitt
Bad Luck Charm
Too Much Feeling
Beacon
Black Euro
Bay of Biscay
Headphones
Fight Forever
White Flag for Peace
This Is My Head Exploding
Spade Is the Anti-Heart
We Might Fall Apart
Stun Gun
Ainut, jota jäin kaipaamaan, oli I've seen the Future, mutta tärkeämpää [ihan äärettömän tärkeää oli kuulla Eartha Kitt], joten onneksi näinpäin. Eartha Kitt on minulle yksi merkityksellisimmistä kappaleista koskaan.
